Mä olen ihan hassu ihminen. Mä uskon kummituksiin ja demoneihin ja henkiin. Miksi? Koska mä olen ihan sekasin. Nyt selitän mun teorian asiaan. Kun ihminen syntyy, niin syntyy sellanen energiapallero, vähän ninku sielu, jos haluaa niin ajatella. Kun joku sanoo että näkee sun auran, niin ajattelisin, että tämä energia on aura. Ja tämä energia on konkreetinen asia. Jotkut ihmiset on luonteeltaan hyviä ja jotkut pahoja, joten kun joku on tosi paha (vastustaa esim. karmaa, hyi!) niin se energia muuttuu pahaks ja negatiivikseks. Joten se negatiivinen energia saattaa irrota siitä ihmisestä ja näin on syntynyt demoni, joka vaikeuttaa kaikkien elämää. (demoni ei ole mikään ihmisen henki, seon vaa pahaa energiaa kiteytyneenä) No, sitten kun ihminen kuolee, niin energia jää elämään. Toisilla se enrgia saattaa olla vahvempi ja toisilla heikompi. Ja tämän takia jotkut näkee kuolleita tai aistii ne. Sitten kun jotkut uskoo tähän "abortoitavat lapset tulee takasin jonakin muuna", niin se pääsee tähän samaan teemaan. Simple as that.
En tiedä miksi mä oon kehittäny tälläsen teorian, mutta ehkä koska se tuo lohtua. Olen tunnevammanne orpolapsi. Ihan normaalia siis. No mutta, mä heräilen yöllä aina välillä yhtäkkiä ja sitten unenpöppörössä tuntuu, että joku kattelee yms horrorjuttuja. Viimeyönä heräsin ja katoin mun nojatuoliin, niin näytti ihan ninku siinä ois istunu joku mun takin alla. Olin niin unenpöppörössä, että jatkoin unia, mutta sitte aamulla mulle tuli sellane tunne, että se oli Marjatta, joka siinä istu. Samanlailla kun joskus on vähän allapäin kun on ajatellu isiä 'n' stuff, niin sillon tuntuu just ninku joku tulis viekkuun nukkuun. Kaikki tää tapahtuu mun päänsisällä, mutta mä saan siitä lohtua, että isi nukkuis mun viekussa.
Et sää sekasin oo, don't worry;);)
VastaaPoista