keskiviikko 30. tammikuuta 2013

If you get lost you can always be found


Valehtelu on heikkoutta ja pelkuruutta. Jos ei ole munaa sanoo totuutta niin shame on you. Kertomatta jätääminenkin on valehtelua. Ja harhaan johdatus. Mutta mä vihaan sellasia ihmisiä, jotka valehtelee päin naamaa, vaikka tietää että on jääny jo kiinni. Kaikilla mahdollisilla tavoilla. Joskus on tosi vaikee kertoo totuutta, mutta helpointa se on heti, ei pitkän ajan päästä. Pitkän ajan päästä sille tosin voi melkein jo nauraa, mutta silti se satuttaa. Silti ei voi enää luottaa, vaikka joskus kauan sitten on valehdellu. Jos pelkää loukkaavansa, niin jumalauta loukkaahan se kuitenkin kerroti nyt tai kohta. Jokatapauksessa sen saa selville. Eikä ikinä voi tietää, jossei yritä.


Mulla on tosi iso ongelma mun kynsien kanssa. Aina kun ne kasvaa vähänkin pidemmiks nin pureksin ne heti. Ne on siis tälläset tyngät. Mulla on muutenkin tosi rumat kädet, joten ois nyt edes kynnet kivan näköset mutta eeei. Kynteni on myös sellaset, että ne halkeilee (juon tarpeeksi maitoa kiitos neuvosta). Ja mun kynsien alle menee kaiken näkösä paskaa, vaikka yritän pysyä poissa hiekkalaatikoilla. Oh, neuvokaa, miten saan nätit kynnet! Oon pulassa!

(c) Mummun joululajaks ostama kynsilakka. On nätin värinen, itse tykkään ja oon porvari ku oli samaa kynsilakkaa Demin mainoksessaki. 
(c)

Now is my time to fly.


Tää kuva saa mut melkein uskomaan, että jonain kauniina auronkoisena päivänä, mä istun siellä ohjaamossa ja pääsen toteuttaan mun unelmaa. Että kyllä osaa vituttaa sellaset ihmiset jotka herjaa. Ensinnäkin, ei ole niitten asia, että mihin mä aion kouluttautua. Opokin tänään piilovittuili tahallaan tai tahattomasti, kun se kerto yhteishausta, että se hakukone ei herjaa jos Ida vaikka laittaa sinne lento-opiston, niin se ei sano että ethän sä nyt sinne voi mennä. Ja toinen se sen esimerkki on tyyliin että Roope hakis ompelijaks tai jotain sinne päin. Kiitos opo♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti