Mä en kestä valehtelijoita. Ensinnäkin mä en ymmärrä niitä. Ja kyllä, itsekin valehtelen, mutta miksi? Mä olen tosi tekopyhä, kun mä itekin saatan tehdä näin joskus, mutta avaanpa suuni silti.
Eli, mikä idea on valehdella, jos kuitenkin jää kiinni? Mun mielestä se satuttaa paljon enemmän kun saa selville että joku valehteli, kun että toinen vois suoraan sanoo miten asia on. Mitä hyötyä siitä on, että sä sanot: "en mä voi olla kun mun yksisarvinen karkas ja mun on pakko rokottaa se" kun sä voisit man up ja sanoo: "en mä voi olla sun kaa tänään, mua väsyttää ja mä haluan nukkua." Koska jonan päivänä tulee selville, ettei sulla edes oo yksisarvista ja mä sanon että se satuttaa. Toi peitetarina autto ehkä sillä hetkellä mutta myöhemmin se aiheuttaa sulle todella paljon pään vaivaa. Mm. suhun ei luoteta enää. Kun haluais oikeesti apua jossain, tai jos oikeesti sun yksisarvinen karkas, niin kukaan ei usko. Mua ainakin harmittaa kun ihmiset valehtelee. Mä jossain vaiheessa ainakin valehtelin tosi paljon, mutta I'm working on it. Oikeestaan mä oon nyt tajunnu, että kertomalla totuuden pääsee helpommalla, laiska kun olen.
Tää viikonloppu nyt taitaa mennä pappaa hoitamassa ja valokuvien parissa, kun muut lähti Ouluu, mut pistettiin pitää huolta papasta. Joten luulenpa että jatkan tästä Housella ja Skinsillä. Kiitos.
House on mun Idoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti