The boy who lived

Tiekkö joskus on vaan sellanen tunne, että mitä vittua mä teen elämälläni. Koin tollaisen tunteen. Katoin elokuvan taas joka muutti mun elämän. No ei nyt sentään. Se oli yks sellasista leffoista, jonka lopputekstejen alettua alkaa poraan ja jää toljottaan monttu auki ruutua.

Ihailkaa sitä motherfukers.

Mutta siis ton leffan idea on, että toi äijä pelastaa lentokoneen tippmasta koska se on niin äijä (jos oisin neppe oisin varmaa tolle sukua) ja sitten kun sitä turman syytä aletaan tutkia, niin tuleekin selville asioita jotka ei ole kauheen hyviä ton osalta. Tää ei siis ole mikään lentokone keskeinen leffa, vaan tää kertoo lähinnä elämästä, valheista ja ongelmista. Rakastuin täysin.

No sitten jatkoin eteenpäin tänään samalla tunteella. Ensiks katoin pitkästä aikaa HP & viisasten kivi ja sitten jatkoin kuoleman varjeluksiin. En ollu nähny niitä ja nyt ne oli mun nenän edessä. Ihan kiva tunne. No ninkun odotettava olikin, oli molemmat erittäin hyviä.