I'm coming back to the west coast

Mä en ymmärrä mitä hienoo siinä on, mutta mä en vaan vois kuvitella montaa parempaa tapa viettää mun iltapäiviä kun we♥itissä, kuunnellen oc-soittolistaa. Maanantaista tähän päivään. Tähän ei väsy.

Tänään oli voittajafiilis koulussa, kun oli kasiluokkalaisille tarkotettu näytelmä ja vaan 9D pääs sinne, kasejen seuraks. (lähinnä koska yks meijän luokalta oli siinä) Me ei kai ees pyydetty et päästäiskö me sinne, vaan meijän äikän ope halus  meijät sinne. Se saatto olla virhe. Mehän sitten huudeltiin ja vihelleltiin mikä kerettiin.
Koulun jälkeen mun ja Jaakon piti kävellä kotii, koska molempien porkat oli jossain koulutuksessa. Me päädyttiin makaan koulun lattialle koulun jälkeen puoleks tunniks, koska ei ollu motia lähtee. No sitten keskustassa oli moti taasen niin alhaalla että lähettii kepsulle yhessä, että jaksais sen vikan kilsan kotiin. Kyllä. Jaakko on ihana.

Multa ja Jaakolta kysytään aina ollaanko me yhessä/miksei me olla yhessä. Mutta hei, Jaakko on mun veli. Tänään puhutiin, ettei kumpikaan yllätyttäis jos verikokeet paljastais, että me ollaan sukua. Jaakko on musta äijäversio. Vittu Jaakolla on muutes huonot läpät. Siks se on niin paras.

Mulle on tullu taas karmasta suuri vaiva. Aina jos jätän jonkun lumikökön potkasematta sivuun, tai syön muutaman karkin liikaa, tuntuu että maailma räjähtää. Lopputulos on se, että mä koko ajan potkin kökköjä sivuun ja joskus mä en voi edes lähettää viestiä, jos ei oo kello tasalukua. (esim. 19-16, 17.56, 13.42 etc.) Rajottaa erittäin paljon mun elämää.