


Maailman ärsyttävimpiä olentoja on naiset. Oikeesti nainen. Ne suuttuu kaikesta. Kun äijä tuo kukkia: se meinaa että se on tehny jotain. Kun äijä valehtelee siks ettei pahoittais sun mieltäs: se on maailmanloppu. Nainen hei, sun äijäs menee vaikeemman kautta, kun yrittää olla pahoittamatta sun mieltäs, niin ei kun olen nainen ja vittu suutun. Vitun nainen. Nainenhan siis saa aina olla vihanen ilman syytä, mutta jos mies suuttuu: "etkö sä luota muhun." Välillä mä mietin että mikä vitun mutaatio mä olen. En mä suutu (ainakaan enää) mistään tollasista. Mulle tärkeintä on se, että äijä haluaa oikeesti olla mun kaa. Jos se on mulle kusipää, niin miks tuhlata aikaa sellaseen. Miks raivota ees sellaselle. Mä luulen, ettei se oo sillon 'meant to be' jos kokoajan on suuttumista ja itkua. Itse nään asian tällein. Ja tääkin vaan tässä yön pikku tunteina tuli mieleen. Katoin Olipa kerranin ja melkein revin johdot seinästä kun keitti siinä yhteen muijaan.
Kaikki tuntuu kauheesti odottavan jo kesää. No kyllä määkin omalla hassulla tavallani. Mä odotan niitä lämpimiä auringon laskuja, lämmintä järvivettä, yöuinteja, rantailmoja, mopo reissuja, kavereita, poikia, vatsalihaksia, grillaamista, bikineitä, telttailua, pitkään nukkumista, sateessa juoksemista, vaatteet päällä uimista, matkustelua ja muuta kesäjuttuja. Mutta mun kesää vaan varjostaa kaks asiaa, joita en halua mielellään kokea uudestaan enskesänä. Siksi mä pelkään ens kesää ja siks mä olen nytkin hereillä yön pikkutunteina, koska mulle ponnahti noi asiat mieleen ja on mahdoton nukkua. Mä olin viime kesänä niin huonossa kunnossa, että en halua siihen takasin, joten en halua että kesä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti