maanantai 21. tammikuuta 2013

Don't waste the sun on a rainy day

Kaksi suuta josta kuulee totuuden: lasten suusta ja humalaisten suusta. Vihasen suusta kuulee vaan karkean mielipiteen, joten se ei pääse tohon sarjaan painimaan. Humalaisten suusta tulee tosin useemmin positiivisempia asioita kun lasten suusta (paitti jos sillä juopolla on 3.5 promillee, sillon tulee kärttyseks). Mun mielestä on kiva jutella esim. humalaisille sukulaisille, kun ne tulee lääppiin hiuksia ja sanoo: "siis ida mä en ole vharmaankhaan ikinä tätä sjulle sanonuth mutha sä olet eritäin kaunis ja sulla on kuules mahdollisuush ihan mihin vaan." Ton jälkeen kuuluu yleensä, tömps (kun sammuu lattialle) tai sitten: "kuka lähtee jatkoille!" Ainakin siis humalaiset uskoo muhun. Lasten suusta kuule sen kaiken negatiivisen, kuten jumpassa eräs kakkosluokkalainen tokaisi mulle: "susta on tullu lihava" (bitch pleasa, mulla oli läski huppari päällä)

Maailman ärsyttävimpiä olentoja on naiset. Oikeesti nainen. Ne suuttuu kaikesta. Kun äijä tuo kukkia: se meinaa että se on tehny jotain. Kun äijä valehtelee siks ettei pahoittais sun mieltäs: se on maailmanloppu. Nainen hei, sun äijäs menee vaikeemman kautta, kun yrittää olla pahoittamatta sun mieltäs, niin ei kun olen nainen ja vittu suutun. Vitun nainen. Nainenhan siis saa aina olla vihanen ilman syytä, mutta jos mies suuttuu: "etkö sä luota muhun." Välillä mä mietin että mikä vitun mutaatio mä olen. En mä suutu (ainakaan enää) mistään tollasista. Mulle tärkeintä on se, että äijä haluaa oikeesti olla mun kaa. Jos se on mulle kusipää, niin miks tuhlata aikaa sellaseen. Miks raivota ees sellaselle. Mä luulen, ettei se oo sillon 'meant to be' jos kokoajan on suuttumista ja itkua. Itse nään asian tällein. Ja tääkin vaan tässä yön pikku tunteina tuli mieleen. Katoin Olipa kerranin ja melkein revin johdot seinästä kun keitti siinä yhteen muijaan.


Kaikki tuntuu kauheesti odottavan jo kesää. No kyllä määkin omalla hassulla tavallani. Mä odotan niitä lämpimiä auringon laskuja, lämmintä järvivettä, yöuinteja, rantailmoja, mopo reissuja, kavereita, poikia, vatsalihaksia, grillaamista, bikineitä, telttailua, pitkään nukkumista, sateessa juoksemista, vaatteet päällä uimista, matkustelua ja muuta kesäjuttuja. Mutta mun kesää vaan varjostaa kaks asiaa, joita en halua mielellään kokea uudestaan enskesänä. Siksi mä pelkään ens kesää ja siks mä olen nytkin hereillä yön pikkutunteina, koska mulle ponnahti noi asiat mieleen ja on mahdoton nukkua. Mä olin viime kesänä niin huonossa kunnossa, että en halua siihen takasin, joten en halua että kesä tulee.


Oksennustaudin kourissa siis voi arvata mitä oon tehny tän päivän. Pottereita ja pottereita. Kohta mä kyllästyn niihin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti