Ole hiljaa

Mä olen aika kyllästyny sanoon leirien jälkeen, että ylittipäs odotukset taas. Mutta tosiasiat on julkistettava. Aivan mahtavat vetäjät, apuvetäjät, vanhempaa ikäluokkaa edustavat ja me ihanat nuoremoia edustavat pallerot. Ihan jäätävästi uusia kavereita ja muutenkin vanhat kaverit vaan lähenty. Huonot ensivaikutelmat korjaantu ja kaikella tapaa vaan aivan älyttömän mahtava viikonloppu.

Kipeenä sinne mentiin ja kipeempänä pois ja musta tuntuu, ettei se norsupallo umpihangessa tänään ja eilinen iltapalan jälkeinen lumessa möyriminen ainakaan parantanu asiaa. Pinkiponki oli paras ja nojatuoliin mahtuu enemmänkki kun yks. Sohvile mahtuu 3-10 ihmistä.  Parasta kuitenin seurakunnan leireissä on se porukka, koska voi mennä ihan kenelle vaan sillai moi mä oon Ida kuka sä oot. Kaikki ottaa vastaan tosi hyvin ja muutenkin on todella todella hauskaa aina.

Voi kauhee kun on kuvia niin vähän. Voi voi. Mutta mun on on surukseni ilmoitettava, että eilen illalla lumessa painiessamme mä hukkasin mun angry birds heijastimen! Melkein tuli itku, mutta päivää paransi kun puoli leiriä lähti sitä sillon illalla ettiin ja ne anto mulle 20 ihmisen voimahalin, kun sitä ei löytyny. Aivan ihania♥

Oikeesti mulla oli kamera mukana mutta mä en ees muistanu sen olemassa oloo, joten viikonlopun ainoat kuvat lepää tuossa yläpuolellanne. Anteeksi. (ja näistäin toinen on fbstä ongittu, ei itse kuvaama)

Innolla odotan seuraavaa koulutusleiriä, joka taitaa olla joskus kesänkynnyksellä tai jotain ja muuta.