sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Always, said Snape

Mua alko harmittaan nyt kun mä en oo nähny kahta viimestä potteria. En oo käyny kattoo niitä koska en halua nähdä niitten söpöjen ihmisten kuolemia ja muutenkin Harry ei oo niis vikoissa enää  nii söpö ku ensimmäisissä.


Mä en ees tiiä mitään koko Severus - Lily höpinästä, mutta we♥it on täynnä näitä kyseisiä kuvia, kuten "I love you like snape loves Lily". Itseasiassa olis munkin mielestä hienoa löytää oikeesti sellanen ihminen kenen vuoksi vois oikeesti kuolla. Tai toi on huono esimerkki. Siis sellanen ihminen ketä rakastaa vielä sillonkin kun on ryppynen ja kattellu samaa naamaa yli 60 vuotta. Ja tästä tullaan Idan ajatusmalliin. Mä oon ymmärtäny että elämässä ei vaan voi saada kaikkee haluamaansa. Kaikessa on huonoja puolia ja mikään ei mee täydellisesti yms crap. Musta ei voi tulla maailman paras naispilotti, JA olla täysin rakastunut aviomieheeni, JA saada söpöjä lapsia JA asua hienossa talossa JA olla onnellinen. Ehkä mun elämä on onnellista, mutta sen tiiän varmaks ettei se mee lähellekkään noin. Siks välillä pelottaa unelmoida asioista.


Voisin muutes jopa repästä ja lukasta ton viimesen kirjan. Ja mähän en todellakaa ole kirjaihmisiä. Mulla on muutama kirja mitä mä luen, samoja kirjoja, vuodesta toiseen. Mm. kulje kaksi kuuta. Se kirja on sanoinkuvaamattoman upea. Epäkirjaihmisenä jopa voin sanoa.


-Josks tiedät sydämessäsi rakastavasi jotakuta, mutta sinun on lähdettävä pois ennekuin pääsi ymmärtää sen.

                                         -Sharon Creech, Kulje kaksi kuuta-

Mä muistan kun mä luin ton kirjan viidesluokkalaisena ekan kerran. Se oli niii hyvä, että mä luin sitä salaa öisin. Kirjat ei kauheesti liikuta mua, koska yleensä mä en saa sellasta kontaktia siihen tai siihen on vaikeempi uppoutua kun elokuviin, mutta voi tätä kirjaa. Minähän itkin ja nauroin. Siinä oli semmonen aika kaukaa haettu symboliikka mun omaan elämään tän päähenkilön äidin lähtemisen ja mun oman isän menettämisen puolelta. Osaanpas käyttää muutes hienoja sanoja.


No sitten yön pikkutunneilla mä sain päähänpistoksen. Ehkä uusi hiustyyli tai uusi väri?

Oranssi? Punainen? Vaiko kenties jo massaväriksi kirinyt suklaanruskea?


Jos ei nämä vielä vaikuta, ehkä afrotyylinen kampaus? Tai jopa polkkatukka?


Vaiko kenties Ida nukkumaanmeno?



No, öisten seikkailujen jälkeen sitten mulla oli suunniitelmissa taas tällänen kevyt 7 tunnin oc, mutta, watafakmään tapahtu. Heräsin puoli neljä... En ehi enää kattoo octa, ainakaa niin paljoo. Aika rankkaa. Mutta nyt alotan, ehdin ees muutama jakson kattoo :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti