Yleensä kun aamulla herää, niin kuuluu kauhee pauke, Eeva touhuaa, äiti siivooo Timo nyt tekee mitä ikinä, mutta tänä aamuna oli pelottavan hiljasta. Äiti oli ihan omissa maailmoissaan. Ninkun asiaan kuuluukin. Ei sillon yleensä olla hyvällä päällä kun sisko on kuollu. Yllätyin itekin aika paljon miten paljon tää muhunkin vaikuttaa. Tosin onhan täti aika läheinen sukulainen.
Yritetään tässä päivä kerrallaan päästä takasin jaloillemme. Mä oon valmistanu sotasuunnitelman tällästen tapahtumien varalle. Kaikkein parhaiten pystyy jatkaa elämäänsä kun elää sitä elämäänsä. päivä kerrallaan. Tänään alotin mun henkilökohtaisen Ida-terapian kävelemällä keskustaa hakeen mun peli lippuni. Loppu päivä meni oc:seen. Mitö vähemmän oikeestaan ajatelee, sitä nopeemmin pääsee yli.
Ja sitäpaitsi, mulla on tässä odotettavaa. Mun enon juhlat on ylihuomenna, lauantaina sinne peliin, sunnuntaista maanantaihin uusvuos ja 11.1 risteilylle. Me mennään sitä kameraakin ostaan ehkä jo huomenna. Oon kahden vaiheilla vielä. Nikonin mä tahdon, se on varmaa, mutta se että 3100 vai 5100.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti