Elämä on nyt eikä muistoissa

Talvella Sulo ja Jaakko on luvannu opettaa mut laskeen laudalla. Yritän Paunki saada innostumaan. Vittu me oltais söpöjä ku muksahdeltasi yhessä naamallemme lumeen ja Jaakko ja Sulo vaa naurais.  Saattaa vaan tulla pojille rankat ajat opettaa kahta umpiblondia joilla ei oo tietookaan tasapainosta ja ainakaan mä en oo ikinä koskenukkaa lautaan. Mutta enää ei voi he lupaistaan peruutta. Minähän opin laskemaan laudalla vaikka henki lähtis.

Oon taas jatkanu vähän mun tulevaisuuden suunnittelua. Mulla on mun lapsillekin nimiehdotuksi: Aava on mun esikoinen ja sitten nuorempi ois Nia. Ja jos poika tulis se o Noah. Paitsi mä ehkä haluan vaan yhden ylihemmotellun lapsen. Tulee vaikeita aikoja valita sille sitten nimi jos se on tyttö. Tough life.

Ja sitten uutinen jota kaikki on odottanut.

SE OLI IHANA IHANA IHANA!!!!♥ Erityisesti muuten rakastuin Robinin kitaristiin, nimeltä samppa. Mutta se oli hyvä, liian hyvä ollakseen totta. Meijän lisäks salissa oli 6 muuta. Me vaan lauletaan sielä, kiljutaan ja nauretaan. Itse en olis halunnu olla meijän kaa samassa teatterissa. Mutta se muutti mun elämäni. Mä en enää ikinä hyväksy ketään miestä paitti itse herra Packalen tai tämä Samppa. 

Kyllä, Samppa on pantava. Muutenkin kyllä ihan jees päivä ROBININ lisäks. Koulussa tein yo kokeen si oltii koneella ja periaatteessa syötiin ja lähettiin kirkkoon. Se oli sekasin se joka sen kirkkojutun suunnitteli. Siis en ymmärrä. Tunnin verran hihhulit hyppeli kansallispuvuissa laulellen. Itse henkilökohtaisesti en tykänny. Noh, sitten lähettiin kapeen ja ostettiin joululahjoja ja vittu. Mun ehdoton saldo joululahjoihin oli 20 e. Mun budjetti tuplaantu. Mutta mulla onkin maailman parhaat lahjat♥ Leffan jälkee käytii vielä vähän pyörimässä ja sitten kotiin. Tykkäsin. 

Nyt muutan mun huoneen pukinpajaks ja alan paketoimaan mun ihkuja lahjoja ja unelmoin vielä vähän Packalensita ja Sampasta.