sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Always, said Snape

Mua alko harmittaan nyt kun mä en oo nähny kahta viimestä potteria. En oo käyny kattoo niitä koska en halua nähdä niitten söpöjen ihmisten kuolemia ja muutenkin Harry ei oo niis vikoissa enää  nii söpö ku ensimmäisissä.


Mä en ees tiiä mitään koko Severus - Lily höpinästä, mutta we♥it on täynnä näitä kyseisiä kuvia, kuten "I love you like snape loves Lily". Itseasiassa olis munkin mielestä hienoa löytää oikeesti sellanen ihminen kenen vuoksi vois oikeesti kuolla. Tai toi on huono esimerkki. Siis sellanen ihminen ketä rakastaa vielä sillonkin kun on ryppynen ja kattellu samaa naamaa yli 60 vuotta. Ja tästä tullaan Idan ajatusmalliin. Mä oon ymmärtäny että elämässä ei vaan voi saada kaikkee haluamaansa. Kaikessa on huonoja puolia ja mikään ei mee täydellisesti yms crap. Musta ei voi tulla maailman paras naispilotti, JA olla täysin rakastunut aviomieheeni, JA saada söpöjä lapsia JA asua hienossa talossa JA olla onnellinen. Ehkä mun elämä on onnellista, mutta sen tiiän varmaks ettei se mee lähellekkään noin. Siks välillä pelottaa unelmoida asioista.


Voisin muutes jopa repästä ja lukasta ton viimesen kirjan. Ja mähän en todellakaa ole kirjaihmisiä. Mulla on muutama kirja mitä mä luen, samoja kirjoja, vuodesta toiseen. Mm. kulje kaksi kuuta. Se kirja on sanoinkuvaamattoman upea. Epäkirjaihmisenä jopa voin sanoa.


-Josks tiedät sydämessäsi rakastavasi jotakuta, mutta sinun on lähdettävä pois ennekuin pääsi ymmärtää sen.

                                         -Sharon Creech, Kulje kaksi kuuta-

Mä muistan kun mä luin ton kirjan viidesluokkalaisena ekan kerran. Se oli niii hyvä, että mä luin sitä salaa öisin. Kirjat ei kauheesti liikuta mua, koska yleensä mä en saa sellasta kontaktia siihen tai siihen on vaikeempi uppoutua kun elokuviin, mutta voi tätä kirjaa. Minähän itkin ja nauroin. Siinä oli semmonen aika kaukaa haettu symboliikka mun omaan elämään tän päähenkilön äidin lähtemisen ja mun oman isän menettämisen puolelta. Osaanpas käyttää muutes hienoja sanoja.


No sitten yön pikkutunneilla mä sain päähänpistoksen. Ehkä uusi hiustyyli tai uusi väri?

Oranssi? Punainen? Vaiko kenties jo massaväriksi kirinyt suklaanruskea?


Jos ei nämä vielä vaikuta, ehkä afrotyylinen kampaus? Tai jopa polkkatukka?


Vaiko kenties Ida nukkumaanmeno?



No, öisten seikkailujen jälkeen sitten mulla oli suunniitelmissa taas tällänen kevyt 7 tunnin oc, mutta, watafakmään tapahtu. Heräsin puoli neljä... En ehi enää kattoo octa, ainakaa niin paljoo. Aika rankkaa. Mutta nyt alotan, ehdin ees muutama jakson kattoo :)


lauantai 29. joulukuuta 2012

Kerran joulukuun aikaan

Onkohan mitään parempaa kun sukujuhlat? On. Ainakin kun puhutaan meijän sukujuhlissa, joissa parikymppiset serkut juottaa tälläsen viattoman 15 vuotiaan ympäri humalaan kantamalla boolia pöytään, kummisetä kertoo elämänohjeita ja porukka vaan on liian kännissä ymmärtääkseen yhtään mitään. Onko parempaa tapaa viettää perjantai iltaa, kun äitin kanssa jenkkaa tanssien tai 80 vuotiaan mummun kanssa humppaa tanssien? 



Oli mielenkiintosta. No sitten tänään oltiin Paun, Jaakon, Tuomaksen ja Niklaksen kanssa. Olo ei ollut mikään mahtavin, ainakaan ekalla erällä, mutta siinä olokin parani kun alko tappara kakkoserässä tekee maaleja. Syötiinki vähä siinä, niin jo bileet parani. No, sitten murskavoiton (5-1) jälkee mentii jonottaa nimmareita ja otettiin kuvia ja lähdettiin kotii. Mahtavaa, just great. 


Juha metsola, 77
Foster ja Pau

Jan-Mikael Järvinen, 44



Saa muutes webbikameralla vähän erilaatusia kuvia kun nikonilla, vaikka nikoni tärähtiki..




torstai 27. joulukuuta 2012

We'll be a dream


Mulla on erittäin paljon vielä opittavaa järjestelmä kameroista. Osasin odottaa tätä vaivaa, mikä mulla oli/on edessä, jo ennekun ostin kameran. Jo sillon tiesin ettei pokkaria ja järkkäriä voi edes mainita samassa lauseessa. Nyt se tuli mulle lopullisesti selväks. On niitä säätöjä ja nappuloita ja tarkentajia ja salamoita ja tiloja ja..

Joka tapauksessa mä päädyin d5100. Miksi? Koska se on pro tason kamera ja se oli gigantissa alennettuna samanhintanen kun pikkusiskonsa d3100. Hyvä valinta Ida!

Oon viimesen tunnin verran vaa leikkiny tolla ja siinä sivusa lukenu käyttöohjetta ja vaikka itse sanonkin, mä luulen että alan olla jo aika hyvä amatöörikuvaaja. Huomenna on enon juhlat, I will caption everything.



Parasta 5100 on sen kääntyvä näyttö. Oi, miten mä oon selvinny ilman käänytvää näyttöä?!


Mun hiukset on todella keltaset. Pitäis tehdä niille jotain.


Am I now cool enough?

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Driving in the sun


Yleensä kun aamulla herää, niin kuuluu kauhee pauke, Eeva touhuaa, äiti siivooo Timo nyt tekee mitä ikinä, mutta tänä aamuna oli pelottavan hiljasta. Äiti oli ihan omissa maailmoissaan. Ninkun asiaan kuuluukin. Ei sillon yleensä olla hyvällä päällä kun sisko on kuollu. Yllätyin itekin aika paljon miten paljon tää muhunkin vaikuttaa. Tosin onhan täti aika läheinen sukulainen.
Yritetään tässä päivä kerrallaan päästä takasin jaloillemme. Mä oon valmistanu sotasuunnitelman tällästen tapahtumien varalle. Kaikkein parhaiten pystyy jatkaa elämäänsä kun elää sitä elämäänsä. päivä kerrallaan. Tänään alotin mun henkilökohtaisen Ida-terapian kävelemällä keskustaa hakeen mun peli lippuni. Loppu päivä meni oc:seen. Mitö vähemmän oikeestaan ajatelee, sitä nopeemmin pääsee yli.


Ja sitäpaitsi, mulla on tässä odotettavaa. Mun enon juhlat on ylihuomenna, lauantaina sinne peliin, sunnuntaista maanantaihin uusvuos ja 11.1 risteilylle. Me mennään sitä kameraakin ostaan ehkä jo huomenna. Oon kahden vaiheilla vielä. Nikonin mä tahdon, se on varmaa, mutta se että 3100 vai 5100.



tiistai 25. joulukuuta 2012

I'll be there


Erittäin hyvin sanottu. Tämän huomasin tuossa pelatessani tuliterää Flight simulator, the golden edition peliä. Äiti on kyllä ihana. En osannu odottaa tollasta ihanaa peliä mun seksikkäälle pienelle tehokkaalle läppärilleni. Hakkasin koko aattoillan tota peliä. Nyt osaan jo: nousta ja laskeutua pienkoneella JA DC-3. Osaan myös lentää molempia ja laskeuduin jopa vuoristo kentällekkin! Belive me, se ei ollut helppoa. Joka tapauksessa, aina kun meni laskeutuminen vähän yli, tai veteen tai kallistu jotenkin yllättävästi niin huusin että VITTU SAATANA. Tää on silti ihana peli.


Kiitos muutes disney tästä, mutta musta tuntuu että vaikka mä kuinka haluaisin lentokouluun, niin ei ne mua sinne halun takia ota..

Tää joulu oli kuitenkin kiva olla mummulassa, herättin puolelta päivin, syötiin puuroo, lämmitettiin saunaa, katottiin simpsoneita, saunottiin ja syötiin. Ja avattiin meijät lahjat (4kpl). Rahan tuloa ei silti voi estäää, koska mä olen, uskokaa tai älkää, saanu mun kamerarahat kasaan! Koska ostoksille mama? Simulaattoripelin lisäks sainpa sitten Guessin lompakkoo, tumppuja ja meikkejä ja selasen hämärän 3D taulun. Aika cool. Joten, olkaa te järkkäreidenne ja laukuinenne yms, mä tyydyn näihin.


Mä ehdin jo sitten innostumaan, kuinka hyvä tää joulu oli ja oi oi, olin onneni kukkuloilla. Ei kauaa kestäny. Tänään sitten kun tuli mun eno ja täti ja äiti perheineen mummulaan syömään, niin enolla oli vähän huonoja uutisia. Mä olin olohuoneessa sillon kun se kerto sen, muut siis oli keittiössä. Tuli sellanen tunne kun olis seissy lasihuoneessa ja sitten ne kaikki lasit ois rikkoutunu. Eno kerto, että mun toinen täti, joka on samalla mun kummitäti, oli kuollu. Se oli aina ollu sellanen yksinäinen sielu, vähän vaikee ihminen ja se ei siis ikinä elämänsä aikana menny naimisiin tai saanu lapsia. Se asu aika kaukana meistä ja muutenkin me nähtiin sitä kerran tai pari vuodessa. Pappa oli lähettän sille rahaa ja kortin, että tule meille jouluks. Se ei ikinä tullu.

Mummulle ja papalle se oli aika kova shokki, tietty muillekkin, olihan kyse niiden siskosta, mutta ninku saattaa ajatellakkin tietenkin se oli pahin niille vanhemmille. Mulle, koska se oli mun kummitäti, se oli aina aika läheinen. Mullehan se oli ihan kamala shokki, koska mä en itse osannu sitä mitenkään odottaa. Vaikka se oli vähän omanlaatunen, niin mä tykkäsin jutella sille.

Ja niin kliseeltä kun se kuulostaakin niin mä ehkä alan ymmärtää niitä imeliä amerikka-draama-elokuvien lauseita "elämä on haurasta" ja miten jokainen päivä pitää elää kuin viimeisensä ja kuinka jokainen hyvästi voi olla viimenen. Kesällä mulle ei tullu mieleenkään, että nyt nään sen viimesen kerran. Oisin ehkä sanonu sille pari sanaa enemmän, halannu vähän tiukemmin ja hymyilly sille enemmän.



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

And we are out of merlot

Nyt kun mä olen nolannut itseni kaikilla mahdollisilla tavoilla, siis kun videopostauskin on lisätty sarjaan, mulla ei taida olla enää mitään hävettävää. Siis kun mä olen päässyt yli tästä häpeästä. Kun alkaa miettii mä olen itseasiassa aikalailla joutunu häpeään itseäni. Tai kavereitani. Tällä viittaan mm. rytmimunaan ja muihin julkisiin nöyryytyksiin sukkapommeista seksikkäisiin aurinkolaseihin koulussa. Yllättävän tervejärkinen oon vaikka olenkin nolannut itseäni vaikka kuinka.


En muutes ainakaa oo eilen koko iltaa kattellu One directionia.


Niin. Kun mä tänäaamuna heräsin todellisuuteen ja avasin 23 suklaaluukun, niin mieleeni tuli, että perhana, huomennahan on jouluatto! Kävin illalla alakerrasta hakemassa jtn niin äiti paketoi lahjoja ihan innoissaa ja kun näki mut nii heittäyty huomaamattomasti siihen lahjojen päälle. Kyllä äiti, olen 15 ja uskon joulupukkiin. Kaikkein surullisinta on, etten mä ole ikinä uskonu joulupukkiin. Meidän joulupukki ei näyttäny ikinä joulupukilta muovinenänään yms ja kuka kullonki oli joulupukki ei edes yrittäny muuttaa ääntään. Kaikkein humoristisin joulu oli, kun meillä oli nainen joulupukkina. Kuinka tyhmänä äiti on pitäny meitä?!


Parin tunnin päästä tämä tyttö häviää mummulaan ja palaa sieltä viimestään 27 päivä. Onneksi, oi onneksi mulla on toi uus mokkula niin voin ottaa koneen mukaan. Onhan sielläkin toki kone, mutta se vaan ei ihan sovellu mun käyttöön. Ennemmin siihen senioreiden online lehden lukuun.
Tästä saattaa itseasiassa tulla aika mielenkiintonenkin joulu. Toivotaan parasta.

Joka tapauksessa, tämä on totta:


lauantai 22. joulukuuta 2012

Clock is wrong

Joitakin asioita tulee katumaan vanhempana ja paljon. Tää videopostaus on yksi niistä. Älkää nauttiko.


perjantai 21. joulukuuta 2012

For me this is the end


Itse oon vähän pettynyt tähän maailmanloppumiseen, tai siis ennustuksen toteutumattomuuteen. Viimeset kolme vuotta mä olen pelänny tätä päivää ja nyt se on käsillä ja mä huomaan kuinka turhaan oon pelännyt. Tosin onhan tässä vielä muutama tunti aikaa maailmanlopun tulla. Sama asia kun ois vaikka matkustanu kolme vuotta johonkin päämäärään ja kun sä tulet päämäärääs huomaat ettei sitä päämäärää oo olemassakaan. Suututtaa melkein kaikki turha työni. Olin aika varma kuolemastani tänään, koska kolmisen vuotta sitten kun sain tietää maailmanlopusta niin mä rauhottelin itseäni, että maailmanloppua ei tule ennekun oon kokenut tiettyjä asioita ja tässä aikojen saatoissa koin nuo kaikki asiat ja olin niin varma että tuomio tulee.

Joululomat kuitenkin jokatapauksessa on tarkotettu sisällä lölläämiseen. Siis nyt kun ajattelee. Kesälomalla tietty ollaan rannalla, syyslomalla matkustellaan ja hiihtolomalla hiihdetään (or not). Joululomalla ollaan vaan kotona. Uutenavuotena ehkä ulkona, mutta kuitenkin. Mun jokavuotiseks tavaks on tullut viimevuoden jälkeen nyt oc maratooni, eli katon kaikki tuottarit joululomalla. Alotin jo tänään. 7 tuntia octa, 10 jaksoo. Olisin voinu ehkä tehdä jotain muutaki ekan lomapäivän kunniaks, mutta njäh.


Niin. Suunnitelmia ei ole muita kun peliin 29 päivä ja varmaankin oon mummulassa siihen asti. Ihanaa.


Mä en ole sellasta leijuja tyyppiä, mutta omasta mielestäni onnistuin aika hyvin.

Nyt jokatapauksessa kruunaan mun maailmanlopun ja katon 2012.

torstai 20. joulukuuta 2012

More than this

Onks se vaarallista, kun löysin mun leuasta semmosen pienen patin joka on vitun kipee ku sitä painaa? Toisella puolella ei ollu sellasta. Lääkäri-Pau sano et se on imusolmuke tulehdus, mutta mun imusolmukkeet on alempana kun asiaa tarkemmin tutkin. Mulla on varmaan syöpä. Muutenkin oon eläny viimeset päivät pelkästään puranan voimalla. Mun maha on tuomiopäivien takia ollu vitun kipee, ei ikinä näin kipee ja siks oon huumannu itteeni pari tunnin välein neljäsatasilla. Tämän vuoksi en oo voinu tällä viikolla kun maata sängyssä ja nukkua (joka päivä maanantaista tähän vetäny päikkärit) ja datata ja kattoo octa. Onneks tää on tällästä vaan muutaman päivän kuukaudessa.


Mulla itselläni ei henkilökohtaisesti ole mitään lesboja vastaan, antaa kaikkien kukkien vaan kukkia, mutta mua vituttaa se kuinka ne tekee itestään jotenkin parempia kuin me heterot. Siis esim. jos jollain lesbolla on alastoman naisen kuva kännykässä ja joku hetero sanoo että hyi ny, ni si se lesbo vetää rage kuitit, että vittu sä oot ahdasmielinen homofoobinen. Mutta jos heterolla on alastoman miehen kuva kännykässä ja se lesbo tulee sanoo että hyi ny, ni se on muka ihan fine? Ja lisäks ei sitä tarvi mainostaa, että moi mä oon homo. En mäkään esittele itseäni päivää olen Ida ja olen hetero. Vittu älkää tehkö siitä niin vitun isoo juttua.


Muutes, perjantaita odotellessa.

Löysin muuten itseni tälläsestäkin tapahtumasta ( oon liittyny tähän about 3 vuotta sitte iha kiimasena )


Ja samoin maanantaita odotan.


Koulumme rehtori sano tässä illalla joulujuhlassa, että tästä illasta tulee unohtumaton. Ja kyllä se taitaa olla.


5/5. Aivan upeeta. Kiitos mahtavsta illasta! Taas 9Dn ansiosta nekin bileet pysy pystyssä. Kukaan mu ei valssannu, ni me että perkele mikä ettei. Yksinämme tyhjällä tanssilattialla about 4 paria valssattiin. Saatin muutki sitte innostuu. Aivan mahtavaa. Eläisin uudestaan jos voisin.



tiistai 18. joulukuuta 2012

All I want for christmas is you



Siis kaikki joululaulut on aivan vitun paskoja, mutta jos yks pitäsi valita se olis tämä. Tästä tulee mieleen Love actually joka on vitun hyvä. Because all I want for christmas is you. And Nikon 3100.


Matikanope-Jarilla on mahtava elokuvamaku. Viime vuonna (vai oliko toissa?) se näytti meille Green Mailin, järjettömän hyvä ja tänävuonna se näytti Big Fishin joka oli vielä parempi. Mahtava. Siinä sellanen kuoleva isä kertoo tarinoita ja se juoni pohjautuu siihen. Ihan mielettömän hyvä ja ilo katsella sellasta naamaa kun Ewan McGregory omistaa.



No, tänään sitten vuoden turhin koulupäivä, pajapäivä. Tosin mulla oli yllättävän hauskaa. Aamupäivällä oli Neue Freunde paja, jossa me tehtiin yks osa sellasesta sarjasta. Näyteltiin, suunniteltiin, käsikirjotettiin ja kuvattiin ihan ite. Meillä oli vaan 2 tuntia aikaa, mutta siitä kyllä tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Iltapäivällä sitten oli Jommun pelipaja keskustassa, joten mehän sitten Pilvin kaa reippaina käveltiin keskustaa lumisateessa. 0/5. Pelailtiin vähän biljardia ja sitten aikalailla kotiin. Erittäin rento päivä ja ihan kivakin.

Aamulla on lähiakoina tuntunu aina että päivä alkais huonosti, mutta jotenkin se kääntyy hyväks. En todellakaan valita. Erityisesti tykkään tälläsestä. Mä oon aamulla aina kauheen kiukkunen, tänään varsinki, mut se sitte häviää ku meen kouluu. Mun ympäristöllekki ehkä iha hyvä.