If you get lost you can always be found

Valehtelu on heikkoutta ja pelkuruutta. Jos ei ole munaa sanoo totuutta niin shame on you. Kertomatta jätääminenkin on valehtelua. Ja harhaan johdatus. Mutta mä vihaan sellasia ihmisiä, jotka valehtelee päin naamaa, vaikka tietää että on jääny jo kiinni. Kaikilla mahdollisilla tavoilla. Joskus on tosi vaikee kertoo totuutta, mutta helpointa se on heti, ei pitkän ajan päästä. Pitkän ajan päästä sille tosin voi melkein jo nauraa, mutta silti se satuttaa. Silti ei voi enää luottaa, vaikka joskus kauan sitten on valehdellu. Jos pelkää loukkaavansa, niin jumalauta loukkaahan se kuitenkin kerroti nyt tai kohta. Jokatapauksessa sen saa selville. Eikä ikinä voi tietää, jossei yritä.

Mulla on tosi iso ongelma mun kynsien kanssa. Aina kun ne kasvaa vähänkin pidemmiks nin pureksin ne heti. Ne on siis tälläset tyngät. Mulla on muutenkin tosi rumat kädet, joten ois nyt edes kynnet kivan näköset mutta eeei. Kynteni on myös sellaset, että ne halkeilee (juon tarpeeksi maitoa kiitos neuvosta). Ja mun kynsien alle menee kaiken näkösä paskaa, vaikka yritän pysyä poissa hiekkalaatikoilla. Oh, neuvokaa, miten saan nätit kynnet! Oon pulassa!

(c) Mummun joululajaks ostama kynsilakka. On nätin värinen, itse tykkään ja oon porvari ku oli samaa kynsilakkaa Demin mainoksessaki. 

(c)

Now is my time to fly.

Tää kuva saa mut melkein uskomaan, että jonain kauniina auronkoisena päivänä, mä istun siellä ohjaamossa ja pääsen toteuttaan mun unelmaa. Että kyllä osaa vituttaa sellaset ihmiset jotka herjaa. Ensinnäkin, ei ole niitten asia, että mihin mä aion kouluttautua. Opokin tänään piilovittuili tahallaan tai tahattomasti, kun se kerto yhteishausta, että se hakukone ei herjaa jos Ida vaikka laittaa sinne lento-opiston, niin se ei sano että ethän sä nyt sinne voi mennä. Ja toinen se sen esimerkki on tyyliin että Roope hakis ompelijaks tai jotain sinne päin. Kiitos opo♥

The moment when you were happy

Mikä on ongelmana tässä maailmassa. Naiset.

Mä olen ihan hassu ihminen. Mä uskon kummituksiin ja demoneihin ja henkiin. Miksi? Koska mä olen ihan sekasin. Nyt selitän mun teorian asiaan. Kun ihminen syntyy, niin syntyy sellanen energiapallero, vähän ninku sielu, jos haluaa niin ajatella. Kun joku sanoo että näkee sun auran, niin ajattelisin, että tämä energia on aura. Ja tämä energia on konkreetinen asia. Jotkut ihmiset on luonteeltaan hyviä ja jotkut pahoja, joten kun joku on tosi paha (vastustaa esim. karmaa, hyi!) niin se energia muuttuu pahaks ja negatiivikseks. Joten se negatiivinen energia saattaa irrota siitä ihmisestä ja näin on syntynyt demoni, joka vaikeuttaa kaikkien elämää. (demoni ei ole mikään ihmisen henki, seon vaa pahaa energiaa kiteytyneenä) No, sitten kun ihminen kuolee, niin energia jää elämään. Toisilla se enrgia saattaa olla vahvempi ja toisilla heikompi. Ja tämän takia jotkut näkee kuolleita tai aistii ne. Sitten kun jotkut uskoo tähän "abortoitavat lapset tulee takasin jonakin muuna", niin se pääsee tähän samaan teemaan. Simple as that.

En tiedä miksi mä oon kehittäny tälläsen teorian, mutta ehkä koska se tuo lohtua. Olen tunnevammanne orpolapsi. Ihan normaalia siis. No mutta, mä heräilen yöllä aina välillä yhtäkkiä ja sitten unenpöppörössä tuntuu, että joku kattelee yms horrorjuttuja. Viimeyönä heräsin ja katoin mun nojatuoliin, niin näytti ihan ninku siinä ois istunu joku mun takin alla. Olin niin unenpöppörössä, että jatkoin unia, mutta sitte aamulla mulle tuli sellane tunne, että se oli Marjatta, joka siinä istu. Samanlailla kun joskus on vähän allapäin kun on ajatellu isiä 'n' stuff, niin sillon tuntuu just ninku joku tulis viekkuun nukkuun. Kaikki tää tapahtuu mun päänsisällä, mutta mä saan siitä lohtua, että isi nukkuis mun viekussa.

None of us were angels

Note to yourself: älä lähde lenkille, jos selkä huutaa hallelujaa. Mulla on ollu selkä kipee varmaankin viimeset 5 vuotta. Olen käynyt fysioterapeutilla, mutta se oli niin umpihomo, etten vaivaudu uudestaan. Ekaks haukkuu pystyyn ja sitten on ihan äijänä tietävinään mikä mun selässä on. Olit homo väärässä. Käski mennä uudestaan jos kipu jatkuu ja minähän en mene. Oon suomalainen.

Mutta mulla oli oikein antoisa viikonloppu. Pääsin jutteleen serkkujen kaa, pääsin harjottaan mun kuvaamistaitoja ja tein jotain hyvää yhtesikunnan hyväks. Ja yhteiskunnalla tarkotan pappaa. Mummu on kyllä sellanen. Tosiaan mummu oli 3 päivää pois ja se oli sille ajalle valmistanu ison makaronilaatikon, lihakeittoo, perunoita, kastiketta, lihoja, leiponu leipää ja pullia ja ainii, olihan sielä pakastimessa pitsojakin vielä. Tämän lisäks se oli laittanu suolatikkuja ympäri taloa, mulle oli varannu kaks sipsipussia, kaks suklaalevyä, kaks konvehtrasiaa, kettukarkkeja, jogurttia, pähkinöitä, 4 litraa limsaa ja jos sattuis nälkä tuleen, niin Paulilla on siipiä. Tänään kun mummu tuli kotiin ni tokasee: vai ettette te oo suolatikkujakaan syöny! Joo ei olla, eikä puolta noista muista ruuistakaan mitä sä olit laittanu.

House on kuitenkin ollu tän viikonlopun juttu. Housen lisäks en mä oikeestaan muuta kun kävin lenkillä (vain ja ainoastaan kun selkä oli niin kipee, että oli pakko tehdä jotain), kävin ulkona kuvailemassa ja niin. Siinä oli mun ohjelma. Aika rauhallista itseasiassa. Papalla oli tosi rankka viikonloppu, joten kyllä mä senkin kaa juttelin ja yritin vaan auttaa kaikella tavalla. Vanhat ihmiset tosin on hauskimpia ikinä. Perjantaina pappa etti kävelykeppiään ympäri taloo ja sitte ku se löyty nii pappa sanoo: "siinä se on, eikä mitään sanonu!" Tuli melkein itku kun nauroin niin paljon. Mummu päästi samanlaisen letkautuksen tänään, kun se oli tiputtanu housuillensa jotain murusia, niin se vaa: "kuka mu housut on sotkenu?" Jaa-a, sitä voidaan yhdessä pähkäillä.

(c)

(c)

(c)

(c)

(c)

(c)

(c)

(c)

No, perintönä tädiltä mulle tuli hitosti astioita, vatkaimesta kynttelikköön ja lihanuijaan. Sitten tuli laskettelusuksetki ihan ilmaseks. Tädin muistotilaisuus ens lauantaina, mutta arvakkaapa kuka on sillon Robinin konsertissa. Vähän on syyllinen olo juhlia, ku toiset itkee. Tasan ei mene nallekarkit.

In the road of speeding cars

Mummu ja pappa on huippuja. Mummu lähti kolmeks päiväs pois ja värväs pappaa hoitaan 5 ihmistä. Jokaiselle meistä se anto oman tehtävän mitä pitää tehdä täällä. Pauli tekee ruokaa, Marita siivoo, minä kanna puita ja pistän papan nukkumaan, Kaisa hoitaa papan polvee ja Jarno on varmaankin pestattu saunan lämmittäjäks. Ja siis pappahan kuitenkin on siinä kunnossa, että se pystyy kyllä pitään ittestään aika hyvää huolta. Mummua oppii muuten arvostaan täällä mummulassa, kun joutuu tekeen kaiken ite. Siis mummuhan tekee kaiken yllämainitun ite joka päivä ja sen lisäks vielä hiihtää, kävelee, vie roskia, hakee lehden, leipoo, käy kaupassa ja muuta ihan yliluonnollista. Ja sitä ikäähän mun mummulla on semmonen rapiat 85.

Siis maapallolla on kaks oikeasti tyhmää elollista asiaa ja ne on pienet lapset ja koirat. Tänään kävin lenkillä pimeässä peltotiellä pelkästään taskulampun voimin (tuli puhtia juosemiseen, kun tuntu että takana pimeydessä on vitusti zombeja) ja sitten kun tulin takasin pihaan ni leikin hetken mun serkun koirien kanssa. Ne toi mulle kepin ja heitin sen ja sitten kun ne toi sen takasin, niin ne ensin muutaman tunnin tappeli, että kumpi sen saa tuoda mulle ja sitten kun se keppi oli tiputettu mun jalkojen juureen ja nostin sen, nii nää kaks sekos ihan täysin ja hyökkäs takasin kiinni siihen keppiin. Ennenkö siis olin ees heittäny sitä. Parin yrityksen jälkeen kirosin niille vähän ja menin sisälle kun ei kiinnostanu enää leikkiä sellasten homojen kaa. 

Olli, hän on tossun alla

Nelli, hän on pomo

(c)

Pauliina on ihana. Kirjauduin äsken fb ja avasin heti paun keskustelun kun huomasin, että se on paikalla ja olin alkamassa jo kirjottaan kun se pistää mulle linkin. Jos Pau ois mies, mä menisin sen kaa naimisiin. Me linkkaillaan Pauliinan kaa aina toisillemee kuvia rumista ihmisistä ja arvostellaan niitä kaikessa rauhassa. Karmaa pelkäävänä en sais tehdä tätä, mutta juoruaminen on se mikä pitää mut hengissä. Mua ei haittaa vaikka musta juoruttais, mutta se on anteeksantamatonta, että joku johon mä luotan ja oon kertonu salaisuuden niin kertoo sitä eteenpäi. Se on perseestä. 

Nyt mä menen ja katson taas yhden jakson Housee. Onneks on keksitty HDfin. House on niin äijä. Se on sarkastinen ja itsepäinen ja vitun paras. Ja Cuddy on tietenkin niin täydellinen ja ihana voi minua. 

Don't seek what you don't need

Mä en kestä valehtelijoita. Ensinnäkin mä en ymmärrä niitä. Ja kyllä, itsekin valehtelen, mutta miksi? Mä olen tosi tekopyhä, kun mä itekin saatan tehdä näin joskus, mutta avaanpa suuni silti.

Eli, mikä idea on valehdella, jos kuitenkin jää kiinni? Mun mielestä se satuttaa paljon enemmän kun saa selville että joku valehteli, kun että toinen vois suoraan sanoo miten asia on. Mitä hyötyä siitä on, että sä sanot: "en mä voi olla kun mun yksisarvinen karkas ja mun on pakko rokottaa se" kun sä voisit man up ja sanoo: "en mä voi olla sun kaa tänään, mua väsyttää ja mä haluan nukkua." Koska jonan päivänä tulee selville, ettei sulla edes oo yksisarvista ja mä sanon että se satuttaa. Toi peitetarina autto ehkä sillä hetkellä mutta myöhemmin se aiheuttaa sulle todella paljon pään vaivaa. Mm. suhun ei luoteta enää. Kun haluais oikeesti apua jossain, tai jos oikeesti sun yksisarvinen karkas, niin kukaan ei usko. Mua ainakin harmittaa kun ihmiset valehtelee. Mä jossain vaiheessa ainakin valehtelin tosi paljon, mutta I'm working on it. Oikeestaan mä oon nyt tajunnu, että kertomalla totuuden pääsee helpommalla, laiska kun olen.

Tää viikonloppu nyt taitaa mennä pappaa hoitamassa ja valokuvien parissa, kun muut lähti Ouluu, mut pistettiin pitää huolta papasta. Joten luulenpa että jatkan tästä Housella ja Skinsillä. Kiitos.

House on mun Idoli.

One big brainstorm in my head

Voi että, mä olen ylpee itestäni! Aamulla äiti ilmotti, ettei se vie mua kotiin, koska se on myöhään töissä. Kaupunkilapsena kirosin koko 50 m autolta kouluun, että vittu kun tulee huono päivä, joudun käveleen kotiinki 3,5 kilsaa. Sitten istahdin saksantunnille ja ajattelin että nyt, vittu, et pilaa muittenkin päiviä! En siis muutamaa kertaa enempää valittanu ja itellekki tuli parempi mieli, kun ei keskittyny vitutukseen. Siihen ei kuole. Vikalla tunnilla sitten tosin paholainen pääsi valloilleen. Opo jätti meijät keskenämme täyttään lukion ainevalintalappua ja kukaan meistä ei ymmärtäny siitä paljoo paskaakaan. Kaikilla meni hermot siellä. Iltapäivä tuntikin kun oli. Alko kumit ja penaalit lenteleen ja melkein pulpetitkin. Muutaman minuutin kirosin ja lähin sitte koulusta käveleen kun ei muutakaan vaihtoehtoo ollu. Keskustassa Roope soitti, että se voi nyt mut heittää ja katos vaan kun päivä parani! Kotiin tultuani oon jo siivonnu huoneeni, kattellu ohjaushommia valmiiks ja syöny.

Mä oon tällähetkellä ihan järkyttävän onnellinen. Mä en tosiaan tiiä miks. Elämä potkii päähän, mä potkin takasin kahdella jalalla. On niin monta asiaa joita voisin nytkin itkee, mutta ei. Minä tuijotan vaan ja hymyilen. Perfection is beautiful. Nyt tuntuu siltä, että vaikka mitä tapahtuis niin mä silti vaan hymyilisin. Robinin konserttikin on kohta! Voi juku !!!

Nyt alan kattoon Piratesit beacause I can. Taksvärkki on tarkotettu nukkumiseen.

Honey and the Moon

Mä olen sitä mieltä, että ihminen on ihan vitun tyhmä. Kun ajattelee filosofisesti (eli tutkien todellisuuden luonnetta) niin selävähän se on. Ensinnäkin, me ostetaan syksyllä omenoita kaupasta, huomaa kohta ostetaan vaikka omalla takapihalla kasvaa niitä ilmaseks. Me ostettan miljoonalla lihaa kaupasta vaikka 39 kertaa hauskempaa olis ottaa hirvikivääri ja mennä ampuun sellane, ilmaseks. Mutta mää tässä nyt pyrin sitä kertomaan, että ihminen on laiska ja tyhmä. Ja se on tyhmä, koska me ihmiset ajatellaan liikaa. Mun mielestä karhut ei mieti, että jos mä syön tästä marjoja niin kattookohan noi muut hassusti. Mitä vikaa on erottua, saanko kysyä? Jos ei erotu, niin ei koskaan tuu huomatuks. Ja se vasta on perseestä nimimerkillä huomionhakunenlapsi.

(c)

Ihmiset tekee erittäin tyhmiä juttuja vaan sen takia, ettei olis outo. Valehtelee ja jättää kertomatta. Välillä tosin jätetään kertomatta vaan koska pelkää tai ei tunnu, että asia muille kuuluu. Ja sitten kun herää tästä ja haluaa kertoo, kukaan ei kuuntele. Tai kukaan ei usko. This is a fucked up world.

(c)

Jos kaikki näyttäis samalta niin maailma ois niin tylsä, ettei sitä selvinpäinkään kestäis. Sillon ei tarvis ainakaan pettää ja sillon oltais yksiavioisia, koska mitä järkee on panna samanlaista mikä sulla kotonakin on. Miksi toisin sanoen ostaa Ken jos sulla on jo sellanen. Rahanhukkaa sanon minä.

Ja siitä tullaan tähän. Kaikki haluaa olla "erilaisia" niin vittu jee. Mä oon hipsteri! Bitch please, tiedäksä edes mitä on indie? Kun on oma ittensä, niin on erilainen, koska mun tietääkseni maailmassa ei oo kauheen montaa samanlaista ihmistä. Jos kaikki olis omia itsejään, niin kaikki olis erilaisia. Ps hipsterit on noloja mutta tykkään indiestä.

(c)

(c)

Mulla on niin paljon opittavaa vielä valokuvaamisesta. Ei ehkä tosta kamerasta, mutta sellasesta kun kuvien rajaamisesta ja muutenkin kuvauskohteista. Mä voisin mennä johonki koiratarhaan koirien kakattajaks kesähommiin ja valokuvaisin niitä dogeja koko ajan. Koiria on kiva kuvata ja kissoja varsinkin. Saa ostaa mulle kissan synttärilahjaks.

Sainpa kuitenkin tänään jotain aikaseksin. Koulun lisäks käväsin kirjastossa, jossa käyn kerran neljässä vuodessa, ja sillonkin vaan kun on aivan ehdoton pakko. Hain mun äikän kirjailija esitelmä kirjat, jotka mun pitäs lukasta tässä öööö viikossa about. Ei tule kesää eikä kevättäkään tästä kyllä. Oon lukenu noi molemmat lapsena, joten ei sinänsä paha. Eli seuraava mun päämäärä on: alota lukeen noita kirjoja. Eka oli se hae kirjat kirjastosta, johon meni 2 viikkoa. :)

(c)

Huoh. Jos on syntyny kuurona niin miksä kieleks ajattelee?

Don't waste the sun on a rainy day

Kaksi suuta josta kuulee totuuden: lasten suusta ja humalaisten suusta. Vihasen suusta kuulee vaan karkean mielipiteen, joten se ei pääse tohon sarjaan painimaan. Humalaisten suusta tulee tosin useemmin positiivisempia asioita kun lasten suusta (paitti jos sillä juopolla on 3.5 promillee, sillon tulee kärttyseks). Mun mielestä on kiva jutella esim. humalaisille sukulaisille, kun ne tulee lääppiin hiuksia ja sanoo: "siis ida mä en ole vharmaankhaan ikinä tätä sjulle sanonuth mutha sä olet eritäin kaunis ja sulla on kuules mahdollisuush ihan mihin vaan." Ton jälkeen kuuluu yleensä, tömps (kun sammuu lattialle) tai sitten: "kuka lähtee jatkoille!" Ainakin siis humalaiset uskoo muhun. Lasten suusta kuule sen kaiken negatiivisen, kuten jumpassa eräs kakkosluokkalainen tokaisi mulle: "susta on tullu lihava" (bitch pleasa, mulla oli läski huppari päällä)

Maailman ärsyttävimpiä olentoja on naiset. Oikeesti nainen. Ne suuttuu kaikesta. Kun äijä tuo kukkia: se meinaa että se on tehny jotain. Kun äijä valehtelee siks ettei pahoittais sun mieltäs: se on maailmanloppu. Nainen hei, sun äijäs menee vaikeemman kautta, kun yrittää olla pahoittamatta sun mieltäs, niin ei kun olen nainen ja vittu suutun. Vitun nainen. Nainenhan siis saa aina olla vihanen ilman syytä, mutta jos mies suuttuu: "etkö sä luota muhun." Välillä mä mietin että mikä vitun mutaatio mä olen. En mä suutu (ainakaan enää) mistään tollasista. Mulle tärkeintä on se, että äijä haluaa oikeesti olla mun kaa. Jos se on mulle kusipää, niin miks tuhlata aikaa sellaseen. Miks raivota ees sellaselle. Mä luulen, ettei se oo sillon 'meant to be' jos kokoajan on suuttumista ja itkua. Itse nään asian tällein. Ja tääkin vaan tässä yön pikku tunteina tuli mieleen. Katoin Olipa kerranin ja melkein revin johdot seinästä kun keitti siinä yhteen muijaan.

Kaikki tuntuu kauheesti odottavan jo kesää. No kyllä määkin omalla hassulla tavallani. Mä odotan niitä lämpimiä auringon laskuja, lämmintä järvivettä, yöuinteja, rantailmoja, mopo reissuja, kavereita, poikia, vatsalihaksia, grillaamista, bikineitä, telttailua, pitkään nukkumista, sateessa juoksemista, vaatteet päällä uimista, matkustelua ja muuta kesäjuttuja. Mutta mun kesää vaan varjostaa kaks asiaa, joita en halua mielellään kokea uudestaan enskesänä. Siksi mä pelkään ens kesää ja siks mä olen nytkin hereillä yön pikkutunteina, koska mulle ponnahti noi asiat mieleen ja on mahdoton nukkua. Mä olin viime kesänä niin huonossa kunnossa, että en halua siihen takasin, joten en halua että kesä tulee.

Oksennustaudin kourissa siis voi arvata mitä oon tehny tän päivän. Pottereita ja pottereita. Kohta mä kyllästyn niihin.