Musta tuntuu, että syksy todellakin tekee tuloaan. Ulkona sataa vettä kun esterin takalistosta, eikä aurnkokaan enää lämmitä ainakaan samallailla. Muutenkin tosi masis olo, kun kesä on nyt virallisesti ohi, mutta toisaalta ihan kiva olla taas rutiineissa. Vielä parempaa on olla lukiossa, kun saa tututsua uusiin kavereihin ja näkee vanhoja taas säännöllisesti.
Ekasta päivästä lähtien mä pääsen jo mun rutiineihin kiinni: koulun jälkeen ruokaa, sitten salille ja sitten kotiin, illalla vihreetä teetä ja telkkaria. Yksinkertaista ja ihanaa. Pienimmöt asiat elämässä tekee kaikken onnellisimmaks. Kuten peiton alla telkun kattelu tai sateessa käveleminen, alennuskupongit, venyttely, hymy... Oikeesti pelkkä 'moi' voi saada niin hyvän fiiliksen päälle tai pelkästään joku asia, missä onnistuu. Onnistumisella viittaan siihen, miten vedin tänään ex tempore meijän ryhmälle nimileikin, enkä nolannu itteeni, ainakaan kauheesti. Pieni asia, joka oli täydellinen tähän kohtaan ois niskahieronta, enempää en pyydä.
Tällähetkellä tuntuu, etten tuu kirveelläkään pärjään lukiossa. On kursseja ja koodeja ja poikkeuksia ja hyppyjä ja kaikkee mahdollista, mitä en ymmärrä nyt enkä varmaan tulevaisuudessakaan. Mä pelkään ekaa koeviikkoo. Yleensä yläasteella kun luin kokeeseen, niin söin aina samalla paketillisen dopseja, joten nyt kun paraimpina viikkoin aon 6-7 koetta, niin voin vaan kuvitella paljonko niitä dopseja menee. Pitänee kiristää salitahtia aina koeviikon jälkeen. Mä en edes uskalla ajatella kuinka vaikeita noi aiheet noissa kirjoissa on. Mä peloissani oon pitäny kaikki kirjat kii, enkä oo vilkassukkaan niitten sisään. Pitkää matikkaa pelkään ehkä eniten, koska se on tärkein ja vaikein. Toivottavasti tästä selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti