Joskus elämään astuu semmonen ihminen tai asia, jonka tultua on hassua edes ajatella miten pärjäs ilman sitä ennen. Semmonen asia jota ei välttämättä oo edes etsiny, vaan se vaan tupsahtaa. Tai voi se olla sellanenki, jota on toivonu ja kaavaillu ja kauan. Kun kaikki värit tuntuu kirkkaammilta, ei ajattele enää mitään muuta ja elämä vaan ei käy järkeen ilman tätä. Sen menettäminen olis maailmanloppu, eikä mistään muusta vois saada enää samaa tunnetta. Mä oon kokenu tollasia tunteita viimesten kolmen päivän aikana. Paljon.
 |
| © |
Täydellinen Ainutlaatuinen. Minun. Siis ihan tosissaan täysin ainutlaatunen, koska se oli alunperin sininen. ninkun saattaa joku välkympi huomata, mutta spreijasin sen pinkiks. No se pinkki sitten vähän kolhuissa kuluu, mutta toi on ihan perkeleen paljon päheempi kun vaan pelkkä pinkki tai pelkkä sinkka. Se huutaa mun nimeä.
 |
| © |
Pieni tuulenvire kasvoilla, asfaltin tuoksu ja vauhti. Täydellisyys, josta ennen oon osannu vaan unelmoida. Launtaina näin mini longboardin kuvan instassa ja ajattelin, että pistänpä senkin unelman nyt työnalle. Oon alkukeväästä asti jo haaveillu tälläsestä. Maanantaina kiiruhdin siis kauppaan ja ostin hänet. Siitä asti erottomat. Mentiin illalla Jaakon kaa rullaileen ja mä ehkä vähän yllätin kaikki mn taidoilla, jopa itseni, koska mä kaaduin vaan tasan kerran ja sikskin vaan kun pelleilin. Mitä ihmettä? Toi on haaastava laji, mutta ehkä mä vaan oon luonnonlahjakkuus. Illalla tyhjillä parkkipaikoilla ja keskellä teitä, kun kukaan ei häiritse. Tunne kun on ainoo ihminen hereillä maailmassa kuulokkeet korvilla rullaten ja mini sydänkohtausten saaminen, kun kivi tökkää renkaaseen. Rullailu on vastaus mun rukouksiin.
 |
| © |
 |
| © |
 |
| © |
 |
| © |
 |
| © |
 |
| © |
Elämäni on täydellistä. Puolentoista viikon päästä Saksaan lähinnä bilettään siskon kaa, viikon päästä pikkuvetrurileirille isoseks ja ylihuomenna kesäteatteriin ja pelle miljoonan keikalle. Tästä on mun kesäloma tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti