I should have given you a reason to stay

Mä arvostan ihmisissä eniten tietynlaista moraalia. Jotkut ihmiset vaan on sellasia, että niille tulee automaattisesti se moraali ja miettii heti mikä on käytännössä "oikein". Kaikilla ihmisillä on se moraali siellä takaraivossa, mutta jotkut ignooraa sen ja nämä ihmiset eivät saa suuremmin mun arvostusta. Se on vaikeeta yrittää löytää sellanen kompromissi, missä mahdollisimman vähän ihmisiä vahongoittuis. Semmonen on mun mielestä todella ihailtavaa, ettei valitse helpointa tietä, vaan valitsee sen "oikeen'' tien. Mulla on aika vähän tonlaista moraalia ja ehkä siks mä arvostankin sitä, että joku osaa toimia ''paremmin'' kun mä.

Tyhjät lupaukset ja peruuntuvat suunnitelmat syö mua elävältä. Mulle on noita kahta käyny niin paljon, että mä oon kauheen skeptinen kaiken kanssa. Oon yrittäny häivyttää sitä pois, mutta se pieni pessimisti Ida on aina siellä jossain. Koska mitä järkee on olla innoissaan jostain, odottaa jotain, kun kuitenkin tulee pettymään. Sen takia mulla on tapana olla varasuunnitelmia ja alhaisia odotuksia. On kivempi yllättyä positiivsesti kun pettyä karvaasti. Mun mielestä ei sitten tarvi luvatakkaan mitään, jos ei kuitenkaan pidä sitä. Ei kannata luvata jotain vaan siks, että toiselle tulis hyvä mieli, koska sitten kun se lupaus ei toteudukkaan, niin harmittaa. Elämä on ihan helppoo, kun vaan tekee oikeita päätöksiä. Kertoo totuuden, välittää muista, yrittää ja pitää lupauksensa.

Kaikki ihmiset on itsekkäitä ja kaikki meijän teot on itsekkäitä. Me ollaan kilttejä toisillemme, jotta ne olis kilttejä meille. Me tehdään toisille palveluksia, että meille tulis hyvä fiilis. Me valehdellaan, että meillä olis helpompaa. Me riidellään koska meitä häiritsee joku asia. Mun on todella vaikee keksiä mitään tekoa, mikä ei olis itsekäs. Mutta niin se vaan pallo pyörii. Kun ite on onnellinen, on usein myös mukava muille jolloin muillakin on mahdollisuus siihen onnellisuuteen. Senhän takia me ollaan täällä: tehdään paras mitä pystytään resursseilla mitä meillä on.