Mun mielestä sanonta "parhaat asiat on ilmasia" on ihan hölmö. Koska periaatteessa mikään ei oo ilmasta. Okei on joo, mutta ei ne asiat mitä ajatellaan. Noniin esimerkiksi seksi ei ole käytännössä ilmasta, koska ehkäisy maksaa ja jos ei ehkäisy ole mielessä niin se paikka missä hommailee maksaa, oli se sitten sänky tai mikä vaan. Mutta jos haluaa tehdä sen metsässä ilman ehkäisyä, niin kylmä ja märkähän siinä tulee puhummattakaan kasveista paikoissa, missä niitä ei sais olla. Jolloin se ei oo enää maailman paras asia, vaikka on ilmanen. Järvessä uiminen on toki ilmasta, mutta uikkarit ei. Ilman uikkareita joo toki, mutta entä jos tulee kylmä ja menee saunaan? Sauna ei ole ilmanen eikä varsinkaan puut/sähkö millä se lämmitetään. Jos nyt sitten ajatellaan, että se sauna on rakennettu omin kätösin, niin mistä ne puut on tullu? Kirveellä mettästä ja tadaa se kirves ei ole ilmanen.
Tää on ehkä ainoo asia, mikä on oikeesti ilmanen. Ainakin mää saatan joskus hymyillä täysin ilman syytä, jolloinhan se on ilmasta. Mutta tää ei ollu kuitenkaan mun pointti. Mun pointti on, nyt tota kamalaa lausetta lainatakseni, parhaat asiat taitaa olla ilmasia. Tai tällä tarkotan sitä, ettei mun oo siinä hetkessä tarvinnu ostaa näitä tai mitään siihen liittyvää, vaikka siihen onkin liittynyt jotain materialistista, joka on joskus maksanu.
Esimerkiksi:
 |
| © |
Mummulan katolla istuminen puoli kahdelta yöllä.
 |
| © |
 |
| © |
 |
| © |
Kun istuu kaheksassa metrissä peltojen ympäröimänä, sumun peittämänä, tulee fiilis, että ois ainoo ihminen maailmassa ja ei tarvi ajatella mitään muuta kun sitä kuinka upeeta on vaan olla olemassa.
Veteen hyppääminen pääedeltä, tietäen että vesi on lämpimämpää kun ilma. Se mini adrenaliini ryöppy mikä tulee siinä muutaman sadasosan aikana kun on ilmassa. Uiminen järven toiseen päähän kiville, seikkailua siellä, kun kivet on liukkaampia kun musta jää ja ei todellakaan tiedä, mitä on siellä pinnan alla, jos sinne tippuu. Se vähän isompi adrenaliini ryöppy, kun kävelee lahoo, kaatunutta puuta pitkin järveen, tietäen, että pohjalla on metrin verran mutaa (koska Nelli mulahti sinne mutaan) ja sitten kun hyppää veteen ja oksat raapii mahan pohjaa. Tai neljä päällä surffilaudalla temppuilu, joka on käytännössä veden alla, koska on ihan liikaa painoo ja siinä yrittäen meloo meitä kaikkia neljää eteenpäin sillä joka keikkuu koko ajan ja tasapainon pitäminen on aika lähellä mahdotonta, varsinkin kun on kädessä katkennu mela, joka veteen tippuessaan uppoo 20 metriä syvään pohjaan. Ja vielä kun kaikilla neljällä on niin kauhee naurukohtaus, että vaikka kaikki melookin, me ei liikuta metriäkään eteenpäin.
Myös parasta on nähdä pikkusisko viikon tauon jälkeen, halata niitä pikkusia raajoja ja kuunnella loputtomia tarinoita kuinka meidän 5 vee onki 8 särkee koskesta. Puhua facetimella isollesiskolle 2000 kilometrin päähän ja nauraa äidin kanssa - tai äidille, kun äiti on niin tekniikan ihmelapsi. Katsoo kuinka papalle tulee hymy huulille kuunnellen mun loputtomia unelmia tai pyöritellen silmiä papan kaa mummulle, kun se on nii höperö tai kattoen papan ilmettä, kun se tekee jotain mummulta salaa.
 |
| © |
Illalla karkaaminen pikkusiskon kaa takapihalle hyppiin märälle trampoliinille, jonka jälkeen molemmilla peput aivan märkänä. Sadepäivänä sisälle jääminen frendien, suklaan ja vihreen teen parissa. Viimenen kyllä taitaa ylittää ton "parhaat asiat on ilmaisa" skenarion. Lopulta kuitenkin kaikkien pitää tehdä itse oma onnellisuutensa, koska vaan niin se pysyy. Liian usein onnellisuus on kiinni jostain toisesta ihmisestä, jolloin se ihminen lähtee ja ottaa sun onnellisuuden mukaan. Tämän takia mä tahdon pysyä sinkkuna vielä jonkun aikaa, koska ensinnäkin nyt eleteään parhaat sinkkuvuodet ja poikaystävä muuttais niin paljon ja mä en vois enää tehdä asioita, jotka tällähetkellä tekee mut onnelliseks. Kuten mummula, pikkusisko, serkut, kaverit, yksin oleminen, reenaaminen... Toki noihinkin mahtuis poika, mutta ne muuttuis, jolloin se ei ois enää kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti