Niin kauan kun on toivoo, niin kuka vaan jaksaa mennä ja olla. Kun toivo loppuu, loppu hymykin. Niin kauan kun tietää, ettei peliä oo vielä menetetty, niin niin pitkään jaksaa pelata. Sitten kun julma todellisuus iskee ja elämä alkaa potkia päähän, niin eipäs enää pikkuasiatkaan hymyilytä. Miten elämää voi potkia takas?
Määkin haluaisin edes joskus olla hyvällä päällä ilman mitään erityistä syytä sille. Siks vaan, että aurinko paistaa ja linnut laulaa. Tänään toki olinkin ihan hyvällä päällä iltapäivällä poikien kanssa, koska pojat on ihania. Oltiin kalassa veskussa ja sitten mentiin Jaakolle ampuun niitä kaloja ilmakolla ja pelattiin särki golffia. Viihdyttävää. Sitten käytiin markkinoilla ja huomattiin, ettei markkinoissa oo mitään muuta hienoo, kun lapset menee possujunassa, kakarat polttaa leikkitupakkaa ja aikuiset ryyppää. Ei olla sovinistisikoja.
 |
| © |
 |
| © |
 |
| © |
Mutta parasta tässä viikossa on ollu ilmat! Aivan ihanaa, ihan kesä jo. Torstaina pelattiin kaks tuntia pesistä auringon paahtaessa, aivan täydellistä. Paitsi peli oli perseestä koska Laine ja jaot, mutta pesis on muutenkin mun lempparilaji ja rusketusrajat.
 |
| © Elina on söpö |
Shortseilla koulussa, ulkona ruotsin tunnit, kaapinkin jo jouduin palauttaan, tippahan tässä linssiin tulee. Ei enää yhtäkään koetta ja mun keskiarvo nousi noin sadalla tässä äsken koska matikka ja terveytieto. Hyvillä mielin kyllä kesälomille kahden viikon päästä. Jumpatkin on nyt ohi, kun tänään oli kevätjuhla ja suhteellisen hyvin meni. Huomenna euroviisuja, jotka muutes on mun kevään kohokohta aina ja päivällä peliä. Nyt meen heittän kävelylenkkiä, koska kello on 11 illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti