I still look your face on the crowd

Ihmisellä on kauheesti potentiaalia tehdä kaikenlaista, mutta mikä siinä on, että aina joku tulee tielle? Tekosyyt. Läskit ei voi tänään alkaa laihduttaan, koska aurinko on väärässä kulmassa. Ei voi vielä tuntiin alkaa opetella kokeeseen, ettei sitten vaan lue liikaa. Ei voi mennä ulos kun aurinko paistaa, koska mitä tekemistä sielä muka olis? Mä lupasin itelleni, että jos mä joskus aikuisena oon epäonnellisesti naimisissa tai mun elämästä puuttuu jotain, mä aion tehdä sille jotain. Opiskella jotain uutta, matkustaa uuteen paikkaan, hankkia uus harrastus. Voi kun se vaan olis helpompaa jo nyt! Alottaa uus harrastus, mennä kesäopistoon opiskeleen espanjaa, ostaa ukulele tai long board ja opetella käyttään sitä. No mitkä on mun tekosyyt? Ei ole kyytiä, koska pihit vanhemmat ei jaksa kuskata, eikä ostaa bussikorttia näin kesää vasten. Rahaa ei ole muuta kun vaatteisiin omalla tilillä, joten riskisijoituksia ei kannata tehdä, kun kuitenkin rikkoo sen long boardin viikossa. Matkusteleenkaan ei voi lähtee ilman rahaa. Uuteen harrastukseenkaan ei jää aikaa, koska kaikillahan meillä pitää olla näitä "kotipäiviä" kun vellotaan itsesäälissä sängyn pohjalla ja kirjotetaan blogiin. Ja mihin uuteen harrastukseen? Pitäsikö alottaa pesis, koska se on lempilaji? Ei, koska joukkuetta ei löydy 30 km säteeltä ja tähän tulee taas kyyti ja enhän minä nyt voi täysin ventovieraiden joukkoon mennä! Pyörällä ei voi mennä, koska se on uuvuttavaa, jos joutuu reenin jälkeen pyöräileen 30 km kotiin ja tietenkin hiukset menee päin hevosen aivoja jos pyöräilee ja muutenkin näyttää tyhmältä. No miks mä sitten alottaisin uusia asioita? Koska mä olen kyllästynyt mun elämään ja mä haluan tehdä uutta ja hymyillä taas kaikki päivät, niinkun vielä pari viikkoo sitten tein.

Kun viettää tarpeeks aikaa yksikseen, niin jää aikaa huomata asioita itsestään mitä ei haluais huomata. Kun on yksin, sitä ei oikeestaan ole muuta tekemistä kun peilata itseään, syödä, ajatella mitä syö, olla sitten syömättä, alottaa asioita ja lopettaa sitten kun huomaa, ettei siinä ole mitään järkeä. Ei kukaan ikinä tule huomaamaan, että sun luomesta kasvaa yks karva, mikä on muita luomikarvoja pidempi, mutta silti sille yhdelle luomikarvalle on tehtävä jotain. Puolessa välissä luomikarvojen trimmausta huomataan sitten, että mitäköhän perkelettä mä touhuan. Pieninkin pala selluliittiä saa inhoamaan itseään ja sen jälkeen kaikki mitä pistää suuhunsa pistää sen silmät kii. Jokasen suupalan jälkeen jumpataan ja katotaan että siinä se selluliitti vielä möllöttää. Puolessa välissä jumppaamista älyää, että mitä perkelettä, tästä ei ole apua. Ei ninkun normaalit ihmiset toimi niin. Sillon kun on tylsää, kilautetaan kaverille. Kaverit ei vastaa, niin päädytään trimmaamaan niitä luomikarvoja loppupäiväks. Ei tarvi ihmetellä, että miksi yksinäiset ihmiset on ouoja ja itsekriittisiä. Enkä mä siis ole yksinäinen, koulussa mulla on kavereita joka sormelle ja päälle ja navalle, mutta iltapäivän koittaessa sitä taas huomaa olevansa yksin läppärin kanssa miettimässä, että pitäsikö tehdä se vatsarutistusjumppa enne vai jälkeen suklaansyömisen ja pitäiskö mennä ulos valokuvaan vai kattoo taas yks jakso frendejä.

Aiheeseen liittyen, kaikilla on joskus ulkonäköpaineita ja mä tahtoisin, että kaikki katsovat tämän, koska tää on hieno video taas Dovelta.



Kaikki haluaa olla erilaisia, mutta miks ihmiset pelkää olla erilainen? Sä oot erilainen, kun sun nenäs on vähän kuprunen, koska aika harvalla on kuprunen nenä. Kaikissa on vikoja, mutta joku asia minkä sä ajattelet sun vikana, niin joku toinen voi ajatella parhaana asiana sussa. Esim. mua ärsyttää, että mä olen kovaääninen, enkä aina ajattele mitä sanon ja kelle, mutta ehkä, toivottavasti joku pitää sitä mun parhaana ominaisuutena, että mä oon rohkee ja sosiaalinen. Kaikki haluaa huomiota, eikä siinä ole mitään pahaa. Kaikki ansaitsee saada huomiota. Kun joskus sitten ei saa huomiota, niin alkaa tekeen jotain sen eteen. Olemaan kovaäänisempi, ninkun minä teen, pukeutumaan räväkästi tai huorahtavasti. Kaikki tekee jotain saadakseen huomioo osakseen. Jos lentokone joutuu syöksykierteeseen, niin ainoa asia, mitä pilotti voi tehdä, on päästää ohjaussauvasta irti, jolloin autopilotti korjaa koneen suunnan ja syöksyn ja lento tasottuu. Se vaan on erittäin hankalaa päästää hetkekskään irti sauvasta, kun sun käsissäs on 200 ihmisen ja oma henkes. Sama pätee elämässä. Ainoo asia, millä sä saat oikeesti oikeenlaista huomioo, on olemalla oma ittes. Se on vakeinta maailmassa, mutta kukaan ei ole samanlainen kun sinä, jolloin erottuu joukosta.

Valokuvaamisessa on parasta tämä:

©

©

Nää molemmat kuvat on otettu samasta kohdasta, tarkennettuna vaan kauas ja lähelle. Ihmiset kutsuu itteensä valokuvaajiks vaan siks, että niillä on 98830 miljoonan euron kamera. Hyvällä kameralla saa hyviä kuvia, mutta sitten vasta on hyvä kuvaaja, kun saa millä vaan kameralla hyviä kuvia. Valokuvaaminen ei oo pelkästään napin painamista automaattitarkennuksella. Se on valojen asettamista, sommittelua, kuvan käsittelyä, erilaisia säätöjä, objektiivejä ja kuvakulmia. Samasta kohdasta voi ottaa kaks kuvaa 1. amatöörikuvan (eka) ja 2. ihan hienon kuvan (jälkimmäinen). Mä olen kaukana avaruudessa valokuvaajasta, mutta alku on tämäkin. valokuvauksessa voi näyttää toisille asioita mitä näkee. Eikä vaan jotain saarta minkä kaikki näkee vaan voin näyttää, että miltä maailma näyttää mun silmissä ja mitä mä nään kun katon ulosta. Toiset näkee alatien, toiset naapuri talon. Mä nään naapurin kukkivat omenapuut.

©

©

Viikonloppu menee itsesäälissä, joten jos jotakuta kiinnostaa seura, niin soitelkaa. Iltakävelyt on parhaita, joten aion toteuttaa sellasen tossa illan ja yön käänteessä, suosittelen muillekkin yksinäisille. Ei pitkiin iltakävelyihin välttämättä tarvi ketään muuta kun kuulokkeet.