Mä uskon, että monella on suuria unelmia ja päämääriä, joista yleensä hauskinta on se, että on aina ihan epäselvää mistä ne tulee. Joillakin on sellasia originaaleja; haluaa matkustaa maailman ympäri, saada söpöjä lapsia, voittaa missikisat tms, mutta harvinaisen harvalla, valitettavan harvalla on ammattiunelmia (lukuunottamatta esim. laulaja- unelmaa). Mun mielestä mä oon hyvässä asemassa, kun mulla periaatteessa on jo unelma ja mun unelmasta tulisi mun ammatti. Mä olen aina ollu aika rempseä ja ulospäinsuuntautunu ja mä en vaan kestäis mitään "normaalia" työtä, kuten seppälän myyjää, opettaja, sihteeri... koko loppuelämäkseni. Mä haluan saavuttaa jotain ninkun järjettömän suurta ja haluun kerrankin olla oikeesti ylpee itestäni. Ohjaamossa voisin mietiskellä sitä 15 kesästä pikku-Idaa, jolle vaan joku päivä pälkähti päähän, että ehkäpä musta lentäjä tulisi. Työnteko kuulostaa tylsältä, mutta jos löytää ammatin jota oikein rakastaa, niin eihän sillon tarvi tehdä päivääkään töitä. Mä en halua kuluttaa mun elämästä aina 8 tuntia päivässä työhön, jota mä vihaan, koska sillon 1/3 mun aikuiselämästä menis hukkaan. Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden aika loppuu kesken, ninkun mun isällä. Enhän mä tiedä, jos mun isä olis saavuttanu elämänsä kohokohdan saamalla kahta lasta - joiden kasvua ei kuitenkaan nähny, mutta silti mä haluan "lentää" ihan vaan siks, että elämä on arvaamatonta, mä haluan kuolla onnellisena. Ja koska on ainakin 50% varmaa etten ensimmäisellä, tai toisella tai viidennellä kerralla sisään lentokouluun pääse, niin sillä välin teen toista asiaa mitä rakastan, valkokuvaamista.
Vastuu on syvältä. Pikkusena ei tarvinnu muuta kun ilmestyä jumppaan, jumapata hetki ja keväällä käydä esittämässä tanssi vanhemmille ja se oli siinä, mutta nyt ohjaajana, voi huhhuh! Ensinnäkin mä oon ihan paiseissa, että miten esiintyminen menee, koska se ei menny tänään kenraaliharkoissa hyvin. Joko mä olen huono ohjaaja tai sitten tää sukupolvi vaan on vajaa. Mä en tiedä että kuinka isolta taholta mun täytyy pyytää tän esiintymisen onnistumista, koska jos se failaa, niin muahan siitä saakeli syytetään! Haluun taas olla lapsi!
Mä pärjään! Toivottavasti. Se muuetn häirittee kun miehet on niin kuumia-Kalleja tähän aikaan vuodesta, koska shortsit. Mutta huomasin, että jos on huono päivä, niin se paranee vain hymyilemällä. Ottamalla ilon irti pikkusista asioista ja hymyilemällä ventovieraille. Moikkaamalla bussikuskeille noustessaan kyydistä ja heiluttamalla herralle, joka päästää sut tien yli. Hymyilemällä mummeleille, toiottamalla hyvää kesää aikuisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti