Get your ass back home

Mulla oli ihana viikonloppu, vaikka mä en taaskaan ajatellu, että tästä tulis mitään. Lauantai olin salilla ja mölleilin auringossa koko päivän. Iltapäivällä lähettiin Pilvin kaa veskuun ja mentiin Ruutanaan illaks poikien kaa. Tänään kun tulin aamulla Ruutanasta nii menin salille ja sieltä suoraan rannalle. Rannalla oltiin semmonen rapiat 5 tuntia, pyörittiin ympyrää ja pelattiin beachia. Toivottavasti koko kesä tulee oleen tällänen!!! Chillataan vaan rannalla ja syödään pitsaa ja pelataan beachia. Eihän miehellä tee mitään, kun on näin ihania kavereita :)

Karvakäsi ei leikannu meijän pitsaa valmiiks, niin Justin Bieberistä tuli veitsi

Huomenna alkaa peruskoulun viimenen viikko ja se on asia mikä ei mene mun sopusuhdattoman pieneen päähän. Onneks aika moni tuttu tulee samaan lukioon, muttei se tietenkään oo sama ku meijän 9D. Mulle tulee ikävä Niklasta joka viskoo kamoja kun se suuttuu ja Viliä, joka on vaan niin äijä popot pöydällä hiljaa istuen. Tietenkin myös Ainoo, joka lähtee amerikkaan, ihana ihana Aino ja vähän ehkä tulee Aleksiakin ikävä, vaikka se onkin niin pumpy, että mun valitettavati täytyy vähän kouluttaa sitä aina sillon tällön. Oikeestaan muut meijän luokalta tuleekin samaan lukioon.

</3

Mä en ole tähtönen, valehtelen myös, mutta ai että kun keittää sellanen "turha" valehteleminen. Ei oikeille kavereille tarvi valehdella/keksiä tekosyitä. Kaveri on sellanen, joka ymmärtää, ja jos ei ymmärrä niin sillon voi alkaa punnita sitä ystäväsuhteen painoa. Kaverille valehteleminen on sama kun sä kaataisit moottorisahalla puun ja väittäisit että se kaatu ittestään. Yleisesti mä vaan vihaan valehtelua ja se on täysin turha harmin aiheuttaja. Se tulee aina saamaan mun kudosnesteen kiehuun ihan vaan noin yleisesti. Samoin nasuileminen. Ettei uskalla sanoo päin naamaa mitään. Niin sitä vaan paskaa puhutaan, mutta silti ai että kun ollaan ystävällisiä kasvotusten. Montako naamaa niitä olikaan? Kaks? Kolme? Ja niin sitä vaan isketään silmää ja muuta, mutta mahdotonta o tulla sanoon naamaa päin, että mikä on meno nyt, muutenko vaan kattelee vai haluaako jotain. Eikö tässä maailmassa ole enää mitään moraalia, häh?

I still look your face on the crowd

Ihmisellä on kauheesti potentiaalia tehdä kaikenlaista, mutta mikä siinä on, että aina joku tulee tielle? Tekosyyt. Läskit ei voi tänään alkaa laihduttaan, koska aurinko on väärässä kulmassa. Ei voi vielä tuntiin alkaa opetella kokeeseen, ettei sitten vaan lue liikaa. Ei voi mennä ulos kun aurinko paistaa, koska mitä tekemistä sielä muka olis? Mä lupasin itelleni, että jos mä joskus aikuisena oon epäonnellisesti naimisissa tai mun elämästä puuttuu jotain, mä aion tehdä sille jotain. Opiskella jotain uutta, matkustaa uuteen paikkaan, hankkia uus harrastus. Voi kun se vaan olis helpompaa jo nyt! Alottaa uus harrastus, mennä kesäopistoon opiskeleen espanjaa, ostaa ukulele tai long board ja opetella käyttään sitä. No mitkä on mun tekosyyt? Ei ole kyytiä, koska pihit vanhemmat ei jaksa kuskata, eikä ostaa bussikorttia näin kesää vasten. Rahaa ei ole muuta kun vaatteisiin omalla tilillä, joten riskisijoituksia ei kannata tehdä, kun kuitenkin rikkoo sen long boardin viikossa. Matkusteleenkaan ei voi lähtee ilman rahaa. Uuteen harrastukseenkaan ei jää aikaa, koska kaikillahan meillä pitää olla näitä "kotipäiviä" kun vellotaan itsesäälissä sängyn pohjalla ja kirjotetaan blogiin. Ja mihin uuteen harrastukseen? Pitäsikö alottaa pesis, koska se on lempilaji? Ei, koska joukkuetta ei löydy 30 km säteeltä ja tähän tulee taas kyyti ja enhän minä nyt voi täysin ventovieraiden joukkoon mennä! Pyörällä ei voi mennä, koska se on uuvuttavaa, jos joutuu reenin jälkeen pyöräileen 30 km kotiin ja tietenkin hiukset menee päin hevosen aivoja jos pyöräilee ja muutenkin näyttää tyhmältä. No miks mä sitten alottaisin uusia asioita? Koska mä olen kyllästynyt mun elämään ja mä haluan tehdä uutta ja hymyillä taas kaikki päivät, niinkun vielä pari viikkoo sitten tein.

Kun viettää tarpeeks aikaa yksikseen, niin jää aikaa huomata asioita itsestään mitä ei haluais huomata. Kun on yksin, sitä ei oikeestaan ole muuta tekemistä kun peilata itseään, syödä, ajatella mitä syö, olla sitten syömättä, alottaa asioita ja lopettaa sitten kun huomaa, ettei siinä ole mitään järkeä. Ei kukaan ikinä tule huomaamaan, että sun luomesta kasvaa yks karva, mikä on muita luomikarvoja pidempi, mutta silti sille yhdelle luomikarvalle on tehtävä jotain. Puolessa välissä luomikarvojen trimmausta huomataan sitten, että mitäköhän perkelettä mä touhuan. Pieninkin pala selluliittiä saa inhoamaan itseään ja sen jälkeen kaikki mitä pistää suuhunsa pistää sen silmät kii. Jokasen suupalan jälkeen jumpataan ja katotaan että siinä se selluliitti vielä möllöttää. Puolessa välissä jumppaamista älyää, että mitä perkelettä, tästä ei ole apua. Ei ninkun normaalit ihmiset toimi niin. Sillon kun on tylsää, kilautetaan kaverille. Kaverit ei vastaa, niin päädytään trimmaamaan niitä luomikarvoja loppupäiväks. Ei tarvi ihmetellä, että miksi yksinäiset ihmiset on ouoja ja itsekriittisiä. Enkä mä siis ole yksinäinen, koulussa mulla on kavereita joka sormelle ja päälle ja navalle, mutta iltapäivän koittaessa sitä taas huomaa olevansa yksin läppärin kanssa miettimässä, että pitäsikö tehdä se vatsarutistusjumppa enne vai jälkeen suklaansyömisen ja pitäiskö mennä ulos valokuvaan vai kattoo taas yks jakso frendejä.

Aiheeseen liittyen, kaikilla on joskus ulkonäköpaineita ja mä tahtoisin, että kaikki katsovat tämän, koska tää on hieno video taas Dovelta.



Kaikki haluaa olla erilaisia, mutta miks ihmiset pelkää olla erilainen? Sä oot erilainen, kun sun nenäs on vähän kuprunen, koska aika harvalla on kuprunen nenä. Kaikissa on vikoja, mutta joku asia minkä sä ajattelet sun vikana, niin joku toinen voi ajatella parhaana asiana sussa. Esim. mua ärsyttää, että mä olen kovaääninen, enkä aina ajattele mitä sanon ja kelle, mutta ehkä, toivottavasti joku pitää sitä mun parhaana ominaisuutena, että mä oon rohkee ja sosiaalinen. Kaikki haluaa huomiota, eikä siinä ole mitään pahaa. Kaikki ansaitsee saada huomiota. Kun joskus sitten ei saa huomiota, niin alkaa tekeen jotain sen eteen. Olemaan kovaäänisempi, ninkun minä teen, pukeutumaan räväkästi tai huorahtavasti. Kaikki tekee jotain saadakseen huomioo osakseen. Jos lentokone joutuu syöksykierteeseen, niin ainoa asia, mitä pilotti voi tehdä, on päästää ohjaussauvasta irti, jolloin autopilotti korjaa koneen suunnan ja syöksyn ja lento tasottuu. Se vaan on erittäin hankalaa päästää hetkekskään irti sauvasta, kun sun käsissäs on 200 ihmisen ja oma henkes. Sama pätee elämässä. Ainoo asia, millä sä saat oikeesti oikeenlaista huomioo, on olemalla oma ittes. Se on vakeinta maailmassa, mutta kukaan ei ole samanlainen kun sinä, jolloin erottuu joukosta.

Valokuvaamisessa on parasta tämä:

©

©

Nää molemmat kuvat on otettu samasta kohdasta, tarkennettuna vaan kauas ja lähelle. Ihmiset kutsuu itteensä valokuvaajiks vaan siks, että niillä on 98830 miljoonan euron kamera. Hyvällä kameralla saa hyviä kuvia, mutta sitten vasta on hyvä kuvaaja, kun saa millä vaan kameralla hyviä kuvia. Valokuvaaminen ei oo pelkästään napin painamista automaattitarkennuksella. Se on valojen asettamista, sommittelua, kuvan käsittelyä, erilaisia säätöjä, objektiivejä ja kuvakulmia. Samasta kohdasta voi ottaa kaks kuvaa 1. amatöörikuvan (eka) ja 2. ihan hienon kuvan (jälkimmäinen). Mä olen kaukana avaruudessa valokuvaajasta, mutta alku on tämäkin. valokuvauksessa voi näyttää toisille asioita mitä näkee. Eikä vaan jotain saarta minkä kaikki näkee vaan voin näyttää, että miltä maailma näyttää mun silmissä ja mitä mä nään kun katon ulosta. Toiset näkee alatien, toiset naapuri talon. Mä nään naapurin kukkivat omenapuut.

©

©

Viikonloppu menee itsesäälissä, joten jos jotakuta kiinnostaa seura, niin soitelkaa. Iltakävelyt on parhaita, joten aion toteuttaa sellasen tossa illan ja yön käänteessä, suosittelen muillekkin yksinäisille. Ei pitkiin iltakävelyihin välttämättä tarvi ketään muuta kun kuulokkeet.

I feel so close to you right now

Paras ja huonoin asia maailmankaikkeudessa on, ettei tiedä mitä tulee tulevaisuudessa tapahtuun. Ei tiedä, että millon pitää luovuttaa, millon jatkaa. Mitä tehdä, kääntyä vasemmalle vai oikeelle tai tehdä jotain asialle. Toisaalta asiat tulee yllättäen, upeet asiat, joita ei olis voinu edes aavistaa, että jotain niin hienoa tulis tapahtumaan ja ei tarvi turhaan peltätä, että kuolee huomenna, koska sitä ei tiedä. Kuudes aisti meillä kaikilla, aavistus. Joskus vaan aavistaa asioiden tapahtuvan, ehkä tietää entuudestaan, koska samanlailla on käyny menneisyydessä. Paskinta tässä on esim. ihmisten kohdalla se, että niin monet (varsinkin pojat) on kauheen ailahtelevisia, eikä ikinä voi tietää, mitä mielessä niillä liikkuu tai mitä ne aikoo/tuntee/ajattelee. Joskus tulee selviä signaaleja, joskus epäselviä, joskus ennen selvät signaalit muuttuu yhtäkkiä epäselviks. Pahinta on kun/jos on vastaanottanu jonkun signaalin väärin ja joutuu pettymään, kun ei tapahdukkaan niinkun aavistaa. Kaikkialla kehotetaan liikkuun eteenpäin, mutta jos kaikki kokoajan liikkuis eteenpäin, ei kukaan ikinä kohtais.

Aina kun päättää mennä suuntaan tai toiseen, niin toiselta puolen rantaa huudetaan kääntyyn takasin toiseen suuntaan. Pitääkö ne äänet ignoorata, vai pitääkö niitä seurata, jos ne on elämääkin tärkeempiä ja määrää koko loppuelämän kulun? Ensin käsketään olla luovuttamatta ja sitten käsketään jatkaan matkaa eteenpäin. Nyt joku sais kirjottaa taivaalle, että mitä teen, jatkan vai lopetan? Pysyn paikallani vai juoksen eteenpäin? Teen mikä tuntuu "sydämestä oikeelta" vai mikä on aivojen mielestä oikein. Mä taidan tarvita usb-johdon yhdisttän mun järjen ja tunteen äänen.

Ja mitäköhän vittua toi viimene sitten tarkottaa? Pitää jatkaa eteenpäin, mutta täytyy uskoa silti???! Jos tää meinaa, että pitää kääntyä vasemmalle, mutta pitää pitää se oikeen puolen polku kokoajan lähellä, että tarpeen tullen voi hypätä sinne? Kokeiltu, koettu, nähty ja se on paskin vaihtoehto.

Päällepäin on vitun helppo esittää, ettei välitä, mutta perkele ei se ole niin saatanan helppoa. Sulle tungetaan suklaata naamaan, tarjotaan ilmaseks, syötetään sulle ja sun täytyy esittää, ettet sä tykkää siitä saatanan suklaasta. Ja mitä jos mä luovun suklaasta ja jäljelle jää vaan nallekarkkeja? On nallekarkitkin hyviä, mutta suklaa, uh suklaa! Nallekarkit on kivan värisiä, ne ei sula, ne on pieniä ja makeita, erimakusia, mutta ne ei silti ole suklaata. Suklaassa on huonoja puolia, mutta mikään ei oo parempaa kun suklaa.

Oon ollut yläasteella nyt kolme vuotta ja mä en ole yhtenäkään vuonna täysin sinisilmäsesti odottanu kesää. Oon enemmän pelänny sitä, kun odottanu. Seiskalla mulla oli mielenkiintonen suhde niihin aikoihin ja sillon pelotti että mun suhde menee mettään kun kesä tulee ja niin se itseasiassa aikoinaan menikin. Kasilla oli sama juttu aikalailla täysin ja nyt mulla on kolme syytä: pelkään kesää viimekesän takia, 9D on rankkaa jättää ja suklaa. Kesällä on tietenkin hienojakin asioita kuten uiminen, jäätelö, lämpimät yöt, kaverit, ilmat yms, mutta kaksi viimestä kesää on vieny multa jotain, tuonu huonoja asioita ja näin, joten voisin vaikka mennä pari kuukautta takasin päin siihen aikaan ja pysäyttää ajan ja elää vaikkapa sitä yhtä torstai-maanantaita ikuisuuden.

Taidan niellä mun ongelmat veden kanssa alas, oksentaa ehkä ulos ja hukuttaa mun kesän reenaamiseen, espanjan opiskeluun ja jonkun uuden taidon oppimiseen. Asiat ei kuulemma tapahdu ninkun ajattelee tai aikataulussa ninku ajattelee, mutta mä olen odottanu jo aika kauan, yrittäny ja koettanu, mutta silti perkele kun ei vaan saatana!

Jokaisella taitaa olla semmonen sietokyvyn raja, jossain vaiheessa se perkele menee vaan kynnyksen yli. Mä olen ollut niin onnellinen syyskuun lopusta asti näihin viikkoihin asti, mutta mitäs nyt kun kaikki muuttuu? Mun pitää varmaan rakentaa samanlainen tila itelleni, uusista asioista, minkä noihin aikoihin rakensin kun asiat muuttu kertaheitolla rajusti toiseen suuntaan. Se vie aikaa, energiaa ja mä en tiedä haluanko mä päästä näistä asioista irti, jotka on viimesten kuukausien aikana tehny mut onnelliseks, koska niitä on tarvinnu etsiä kissojen ja hamstereiden kanssa eikä mua todellakaan huvita nyt alkaa etsiä taas asioita. Jotkut asiat vaan on niin syvältä anuksesta ja pahinta on, ettei voi ite tehdä yhtään mitään asialle.

Kun muitakin vaihtoehtoja maailmassa on kun vaan se suklaa, mutta mikä meissä ihmisissä, varsinkin oinaissa, on ettei vaan voi antaa olla? Kaiken paskan mitä mun niskaan on satanu, pistän oinaan syyks. Oinaat on temperamenttisiä ja irti pääsemättömiä tai jotain. Perhanan oinas!

Mulla on vielä reilu viikko aikaa nauttia asioista, mitä oon haalinu ja kattellaan sitte uudestan, mitä tehdään, miten ja kenen kanssa.

I dunno why I thought this would happen

Mä oon jo parinakin päivänä nähny sellase vanhemman tumma ihosen herran kävelevän terveyskeksuksen lähellä ja se on aina vaikuttanu ihanan iloselta ja aurinkoiselta. Herra näyttää ihan Morgan Freemanilta ja se vaan on niin ystävällisen näkönen. Tänään sitten olin ulkona valokuvaamassa lammella ja istuin penkillä niin se herra taasen käveli mua vastaan ja pysähty kohdalle ja kysy amerikkalaisella ihanalla murteella "have you seen any birds in here" vastasin sitten , etttä yeah a few ja vaihdettiin siinä muutama sananen. Jotenkin oon odottanukki että herra tulis jutteleen mulle. Mulla oli huonoista huonoin päivä, tähän asti. Oli jotenkin kiva kun se tuli juttusille, en todellakaan tiedä miksi.

 ©

 ©

 ©

 ©

Ja sanokoon kuka mitä tahansa, mun mielestä voikukka on kesän hienoin kukka. Jos joku tois mulle voikukka kimpun (poika siis) niin mä polvistuisin sen eteen ja suutelisin sitä maata millä se seisoo ja ylistäisin sen syntymää.

 ©

 Mä pelkään pahoin, että mun kesästä tulee niinkun tämä päivä. Oon tänään kattonu jakson octa, ainakin 5 jaksoo frendejä ja sen lisäks oon rypeny itsesäälissä ja kävin puolen tunnin kävelyllä. Yksin on ihan perseestä olla saakeli.

 Tänään oli onneks lyhkönen päivä, tosin se ois varmaan vähentäny mun itsesäälissä rypemis aikaa, jos ois ollu normaali. Tänään oli kutosluokkalaisia tutstumassa Pikkolaan ja Aki saa ihanan luokan meidänkin luokan jälkeen, melkein yhtä ihanan kun me. Hassuja, pieniä lapsia, ihan ninkun mekin aikoinamme.

Tärkeintä silti on muistaa, että kesä on täällä.

When you get what you want but not what you need

Summers bucketlist:

Oon luvannu, että jos mä saan vaan hankittua ukulelen, niin mä lupaan opetella soittaan sitä. Mä voin jopa opetella nuotit, jos se sen vaatii. Lisäks me mennään, kans siis mennään, telttaileen, uimaan, mopoileen, ulkomaille, vesipuistoon ja kaikkea muuta hienoo, koska saattaa olla viimenen kesä kun on mahdollista tehdä näin. 

Toivottavasti ei käy sillee, että istun koko kesän kotona simssiä pelaten. 

Mun viikonlopusta tuli taas yllättävän tuottelias, vaikkei mulla ollu suunnitlemia olla tuottelias. Lauantaina kävin Eevan esityksessä, aivan ihania tanssivia pikkulapsia ja kotiin tultuani kävin lenkillä, jonka jälkeen kiekkoa. Suurten kiekko pettymyksien jälkeen katoin leffan nimeltä My week with Marilyn. 

Siis tässä leffassa oli ihanat näyttelijät. Eddie Redmayne on ihana pisamapää, upea näyttelijä, hieno rooli ja Michelle Williams näytteli mielettömän upeesti Marilynia. Kuka nyt ei rakastais Emma Watsonia. Itse muutenkin tykkää tälläsistä todellisuuteen perustuvista elokuvista. 

Illalla katoin euroviisut, ninkun normaalikin kansalainen, ja mun on sanottava, että oli Suomi parempi kun sen sijotus.. Ja Kreikan ja Maltan biisit oli parempia kun voittaja viisu, mutta oli voittajakin ihan hyvä. 

Koska hymy. 

Sunnuntaina chillasin ulkona, sulin, oli kuuma ja käväsin salilla. Siinä meni yllättävän hyvin reippaasti päivä. 

It's time follow him tomorrow

Niin kauan kun on toivoo, niin kuka vaan jaksaa mennä ja olla. Kun toivo loppuu, loppu hymykin. Niin kauan kun tietää, ettei peliä oo vielä menetetty, niin niin pitkään jaksaa pelata. Sitten kun julma todellisuus iskee ja elämä alkaa potkia päähän, niin eipäs enää pikkuasiatkaan hymyilytä. Miten elämää voi potkia takas?

Määkin haluaisin edes joskus olla hyvällä päällä ilman mitään erityistä syytä sille. Siks vaan, että aurinko paistaa ja linnut laulaa. Tänään toki olinkin ihan hyvällä päällä iltapäivällä poikien kanssa, koska pojat on ihania. Oltiin kalassa veskussa ja sitten mentiin Jaakolle ampuun niitä kaloja ilmakolla ja pelattiin särki golffia. Viihdyttävää. Sitten käytiin markkinoilla ja huomattiin, ettei markkinoissa oo mitään muuta hienoo, kun lapset menee possujunassa, kakarat polttaa leikkitupakkaa ja aikuiset ryyppää. Ei olla sovinistisikoja. 

©

©

©

 Mutta parasta tässä viikossa on ollu ilmat! Aivan ihanaa, ihan kesä jo. Torstaina pelattiin kaks tuntia pesistä auringon paahtaessa, aivan täydellistä. Paitsi peli oli perseestä koska Laine ja jaot, mutta pesis on muutenkin mun lempparilaji ja rusketusrajat.

© Elina on söpö

Shortseilla koulussa, ulkona ruotsin tunnit, kaapinkin jo jouduin palauttaan, tippahan tässä linssiin tulee. Ei enää yhtäkään koetta ja mun keskiarvo nousi noin sadalla tässä äsken koska matikka ja terveytieto. Hyvillä mielin kyllä kesälomille kahden viikon päästä. Jumpatkin on nyt ohi, kun tänään oli kevätjuhla ja suhteellisen hyvin meni. Huomenna euroviisuja, jotka muutes on mun kevään kohokohta aina ja päivällä peliä. Nyt meen heittän kävelylenkkiä, koska kello on 11 illalla.