In the end everyone ends up alone

Löysin lauantaina Instagramista sellasen pojan, joka suorittaa tällä hetkellä lentolupakirjaa. Herralla ikää 18 vuotta. On kaverinsa kaa vuokrannu aina välillä Cessna 172 ja lennelly vähän ympäri ämpäri. Juttelin sille sitten kikissä ja aloin kadehtia sen elämää niin paljon. Se vaan lentelee ja rahaa on ja se on poika. Hänellä suunnitelmissa mennä ilmavoimiin. Mää kun kerroin sille mun uratoiveista niin se aikalailla kosi mua. Lupas lentää Tampereelle joku kerta ja ottaa mut kyytiin. Mä olisin sillä hetkellä maailman onnellisin ihminen. Mennä pilvien läpi, tuntee pienen turbulessin, laskeutua yöllä. Mikä olis parempaa? Oon taas tässä käyttäny tunteja vaan mennen läpi lentokone videoita ja lukenu Suomen ilmailuopiston sivuilta koulutuksesta. Ja minähän sinne pääsen, musta tulee jonkun sortin lentäjä. Jos en jonkun fyysisen ominaisuuden takia sinne pääse, niin hankin lentolupakirjan, ostan Cessnan, muutan Saksaan ja lennän itekseni.

Viimeseen kuvaan haluaisin vähän päteä. Koska koneen alla on pilviä ja meri näkyy suhteellisen kaukana, voisi olettaa ettei kenttää ole lähellä sekä korkeutta koneella on noin 37 000 jalkaa, eli kymmenisen kilometriä. Ulokkeet jotka siivistä näyttää ulkonevan, kutsutaan siivekkeiksi eli flaps. Flapseja käytetään laskeutuessa ja noustessa, koska ne luo dragia eli vetoa ja liftiä nostetta, eli kone lentää pitkälle. Nämä flapsit tässä on oletettavasti kulmassa 40 (flaps 40), jota käytetään vain välittömästi nousussa ja laskeutumisen loppuvaiheilla, kun ollaan alle kilometrin korkeudessa. Ne siis eivät voi olla ulkona 10 kilometrin korkeudessa. Tästä siis päätelmä, tämä on photoshopattu. :)

Mun mielestä aina kun on jotain sanottavaa, niin on se sanottava päin naamaa. Ainakin siis tuttujen ja vallankin kavereiden. Ajatteluahan kukaan ei kiellä, mutta jos sen sanoo jollekkin toiselle, voi sen sanoo päin naamaa. Ja sillä hetkellä kun päättää sanoa jotain negatiivistä päin naamaa, niin mun mielestä on henkilön otettava myös toisesta suunnasta tuleva kritiikki vastaan. Ei voi vaan tulla haukkuun sua pystyyn ja sitten esim. suuttua kun sanoo miksi toimi näin tai miksi on läski lehmä. Maailma on tosi epärealistinen paikka, kun kaikki ajattelee omaa napaansa ja saa sillä ihmisten kudosnesteen purskahtaan. 

Mun tää viikko on ollu kyllä sellasta tunnemyrskyä. Keskiviikko oli aivan kauhee päivä. Mua koulussa vaan vitutti sellasella old fashioneted waylla, vaikka olin saanu matikan tasokokeesta yhden ikäluokkani parhaista (menin kuitenkin kehvojen ryhmään, koska aattelin et se oli vaa tuuria). Kun kotiin tulin, niin oli iPadin uus kuori tullu, mutta silti ei ihan napannu. Sitte tuli äidin kaa aika isokin erimielisyys, joka kohti siihen että olin aivan hajalla koko loppupäivän. Ohjauksessakin oli tasan 3 lasta, joten me sitten katottiin muumeja siellä jumppaamisen sijaan. Siis toi päivä oli jotenkin vaan niin syvältä. Illalla revin itteni ylös sanoilla pahoja asioita tulee aina tapahtuun, eikä sille oikeesti vaan voi mitään ja elämä on epäreilua. Tänään eli torstaina oli aivan päinvastanen fiilis. Ensiks aamulla sain tietään että pääsen Åreen lasketteleen maaliskuussa (koulun liiksakurssi) ja että mulle tulee viikoks vaihtari tossa lokakuun alussa ja vieläpä palautin mun Italia-projekti-hakemuksen, joten aika varmasti on sinnekkin tulossa matka. Saatan olla maailman onnellisin ihminen.