Bullet On My Forehead: heinäkuuta 2013

tiistai 30. heinäkuuta 2013

This is nightlife we party under the moonlight

Pitkäntähtäimen suunnitelmat menee lähes aina puihin ja ex tempore lähdöt onnistuu erittäin usein. Lauantai iltana Pilvi pisti mulle viestin: Nyt kun oon suomessa ni mennään hyvipuistoon. Maanantai aamuna 8:32 istuttiin junassa kohti linnanmäkee.

Mä rakastan huvipuistoja, koska se on ihan huikeeta istua jossain laitteessa, odottaen sen alkamista kun sydän hakkaa miljoonaa ja veren adrenaliinin määrällä vois ruokkia pienen afrikkalaiskylän. Vieläpä semmosen kaverin kanssa reissussa oleminen, joka uskaltaa kaikkiin laitteisiin on ihanaa. Me käytiin aika pitkälle kaikki laitteet läpi muutamaankin kertaan, paitti lameit laitteet. Ukot, raketit ja kirnut tuli käytyä ja ihan hyvillä mielin mä maksan tollaseta 37 euroa.

Bongailun kannaltakin oli kyllä hyvä reissu. Aina ku jonotettiin, niin molempien päät kääntyy 360 astetta, kuuma mies reydar päällä ja kun joku kohde tarkennettu ni sitten ilmotetaan toiselle ja ihaillaan yhdessä. Huikein bongaus tuli kyllä kirnun jonossa, kun meijän takana oli kolme poikaa ja niistä ilmotin Pilville ja se jonotus meni aikalailla mun vaihtaessa katseita yhden näistä kolmesta kanssa. Henkilökunta kysy kolmee ihmistä ja nämä kolme sitten pääsvät jonon ohi ja se kun tämä yksi poika ohitti mut oli hyvin mielenkiintonen. Kiihekin katse ikinä kun meni mun ohi. Ne sitten luonnoliseti pääs laitteestakin pois ennen meitä, ku me jäätiin odottaan vuoroo ja ne sitten tuli vielä meijän jonon ohi ja tää kyseinen poika sitten moikkas mulle. Pilvin mukaan mä menin ihan punaseks ja sekosin ihan täysin. Kirnun jälkeen mentiin rakettiin ja törmättiin Iidaan ja Sannaan ja kerrottiin niille meijän bongailuista. Pyörittiin niitten kaa muutama laite ja vuoristoradan jonossa huomattiin poikien menevän yllä olevassa junassa. Heiluteltiin niille ja ne heilutti sitten takas. Me istuttiin jo vuoristoradassa kun niitten juna tuli takas ja minä pistin päivän likoon ja huusin että tulkaa rakettiin meijän kaa. Ne nyökytteli ja sitten itseasiassa tulikin rakettiin meijän kanssa ja vietti loppupäivän meijän kaa. Niko, Tuukka ja Tuomo niemltään oli ihan sika kivoja, vuoden vanhempia ja mikä tärkeintä, Niko oli kuuma. Ei voi muuta sanoo kun että perkeleen onnistunu päivä ihan kaikin puolin.

Illalla kun lähettiin, haettiin hesestä junaan evästä ja vietettiin mukava matka kotiin. Kaikilla jalat aivan hullun kipeet, mutta se oli sen arvosta jos multa kysytään.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Ich heb mein Glas und schrei

Mä en voi uskoa, että mä olin maanantaina vielä +35 asteessa uima-altaalla. Kahen tunnin lentomatkan aikana asteet siis tippu 35 asteesta 10 asteeseen. Lähin melkein seuraavalla lennolla takasin.

Eli maanantaina kello 21:45 lentokoneeseen, 23:20 saksan aikaa koneesta ulos ja autolla parin tunnin matka Zülpichiin ja siitä nukkumaan. Sellanen oli mun lähtöpäivä. Suju yllättävän hyvin lentäminen, kun oli ryanairille paikka varattuna suht etuosasta koneesta ja vieressä istu mukavahko mies, joka tarjos purkkaa ja muuta. Olin kyllä niin bisnes.

Mun viikkoon mahtu aikalailla shoppailua ja rannalla hengaamista. Ihanaa nähdä sukulaisia, varsinkin serkkua joka on kyllä meille niin läheinen, että se kävis veljestäkin. Max, kyseinen veljemme, on jotain 20 ikävuoden paikkeilla, joten sillä siis oli auto ja hän kuskas meitä kaikkialle. Kuten yhtenä päivänä oltiin phantasialandissa Maxin, Tildan ja Erikin kanssa, joka on Maxin kaveri. Ihan huikee äijä. Mulla ei oo phantasialandista yhtään kuvaa, koska kännykkä oli lokerossa kokoajan, mutta ehkä mää jatkan siitä kertomista netistä pyyhityillä kuvilla ja youtube videoilla.

Phantasialand on siis huikeen iso teemapuisto, eli arkikielellä käy varmaan huvipuistosta. Se on upeesti rakennettu teemoihin, sillai että on afrikka osa, berliini osa, mexico, kiina ja mystery. En oo ihan varma oliko vielä jotain. Kuitenkin, jokaisessa osassa on siihen liittyviä laitteita, ruokapaikkoja ja upeita koristeluita.

Tässä black mamba (alota kohdasta 2.00), talocan, mystery castle (kuvattu alhaaltapäin, tornin korkeus 65m, ohessa kuva ulkoopäin), river quest, maus au chocolat (jos koko video ei kiinnosta, laite alkaa 4.00 kohalta) , fear and force ja colorado adventure

Colorado adventuresta ostettin kolme huikeeta kuvaa mitä siinä matkanvarrella otettiin, mutta ne on kaikki saksassa, joten lisään ne tänne kun vaan pääsen käsiks niihi.

Mutta oikeesti mun viikko saksassa meni pelkästään shoppailun parissa, sukulaisten kanssa ja illat meni juhlien. Yhtenä iltana aivan jääätäävän isossa yökerhossa, Ton fabrikissa, yhtenä iltana kotibileissä, jossa nähtiin myös strippari ja useina iltoina coctaileja maistellen joko baarissa tai puutarhassa. Saksa on vaan niin ihana paikka.

©Suklaa on hyvää

lauantai 6. heinäkuuta 2013

I should have given you a reason to stay

Mä arvostan ihmisissä eniten tietynlaista moraalia. Jotkut ihmiset vaan on sellasia, että niille tulee automaattisesti se moraali ja miettii heti mikä on käytännössä "oikein". Kaikilla ihmisillä on se moraali siellä takaraivossa, mutta jotkut ignooraa sen ja nämä ihmiset eivät saa suuremmin mun arvostusta. Se on vaikeeta yrittää löytää sellanen kompromissi, missä mahdollisimman vähän ihmisiä vahongoittuis. Semmonen on mun mielestä todella ihailtavaa, ettei valitse helpointa tietä, vaan valitsee sen "oikeen'' tien. Mulla on aika vähän tonlaista moraalia ja ehkä siks mä arvostankin sitä, että joku osaa toimia ''paremmin'' kun mä.

Tyhjät lupaukset ja peruuntuvat suunnitelmat syö mua elävältä. Mulle on noita kahta käyny niin paljon, että mä oon kauheen skeptinen kaiken kanssa. Oon yrittäny häivyttää sitä pois, mutta se pieni pessimisti Ida on aina siellä jossain. Koska mitä järkee on olla innoissaan jostain, odottaa jotain, kun kuitenkin tulee pettymään. Sen takia mulla on tapana olla varasuunnitelmia ja alhaisia odotuksia. On kivempi yllättyä positiivsesti kun pettyä karvaasti. Mun mielestä ei sitten tarvi luvatakkaan mitään, jos ei kuitenkaan pidä sitä. Ei kannata luvata jotain vaan siks, että toiselle tulis hyvä mieli, koska sitten kun se lupaus ei toteudukkaan, niin harmittaa. Elämä on ihan helppoo, kun vaan tekee oikeita päätöksiä. Kertoo totuuden, välittää muista, yrittää ja pitää lupauksensa.

Kaikki ihmiset on itsekkäitä ja kaikki meijän teot on itsekkäitä. Me ollaan kilttejä toisillemme, jotta ne olis kilttejä meille. Me tehdään toisille palveluksia, että meille tulis hyvä fiilis. Me valehdellaan, että meillä olis helpompaa. Me riidellään koska meitä häiritsee joku asia. Mun on todella vaikee keksiä mitään tekoa, mikä ei olis itsekäs. Mutta niin se vaan pallo pyörii. Kun ite on onnellinen, on usein myös mukava muille jolloin muillakin on mahdollisuus siihen onnellisuuteen. Senhän takia me ollaan täällä: tehdään paras mitä pystytään resursseilla mitä meillä on.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Who's in your heart now

Joskus elämään astuu semmonen ihminen tai asia, jonka tultua on hassua edes ajatella miten pärjäs ilman sitä ennen. Semmonen asia jota ei välttämättä oo edes etsiny, vaan se vaan tupsahtaa. Tai voi se olla sellanenki, jota on toivonu ja kaavaillu ja kauan. Kun kaikki värit tuntuu kirkkaammilta, ei ajattele enää mitään muuta ja elämä vaan ei käy järkeen ilman tätä. Sen menettäminen olis maailmanloppu, eikä mistään muusta vois saada enää samaa tunnetta. Mä oon kokenu tollasia tunteita viimesten kolmen päivän aikana. Paljon.

Täydellinen Ainutlaatuinen. Minun. Siis ihan tosissaan täysin ainutlaatunen, koska se oli alunperin sininen. ninkun saattaa joku välkympi huomata, mutta spreijasin sen pinkiks. No se pinkki sitten vähän kolhuissa kuluu, mutta toi on ihan perkeleen paljon päheempi kun vaan pelkkä pinkki tai pelkkä sinkka. Se huutaa mun nimeä.

Pieni tuulenvire kasvoilla, asfaltin tuoksu ja vauhti. Täydellisyys, josta ennen oon osannu vaan unelmoida. Launtaina näin mini longboardin kuvan instassa ja ajattelin, että pistänpä senkin unelman nyt työnalle. Oon alkukeväästä asti jo haaveillu tälläsestä. Maanantaina kiiruhdin siis kauppaan ja ostin hänet. Siitä asti erottomat. Mentiin illalla Jaakon kaa rullaileen ja mä ehkä vähän yllätin kaikki mn taidoilla, jopa itseni, koska mä kaaduin vaan tasan kerran ja sikskin vaan kun pelleilin. Mitä ihmettä? Toi on haaastava laji, mutta ehkä mä vaan oon luonnonlahjakkuus. Illalla tyhjillä parkkipaikoilla ja keskellä teitä, kun kukaan ei häiritse. Tunne kun on ainoo ihminen hereillä maailmassa kuulokkeet korvilla rullaten ja mini sydänkohtausten saaminen, kun kivi tökkää renkaaseen. Rullailu on vastaus mun rukouksiin.

Elämäni on täydellistä. Puolentoista viikon päästä Saksaan lähinnä bilettään siskon kaa, viikon päästä pikkuvetrurileirille isoseks ja ylihuomenna kesäteatteriin ja pelle miljoonan keikalle. Tästä on mun kesäloma tehty.

Sivut