Sä teet huomisest upeen

Noin yleisesti ottaen mä olen sitä mieltä, että rajansa kaikella. Esimerkiksi uskonnolla. On kiva, hieno asia, että joku on löytäny uskonsa ja vielä parempi, että uskaltaa kertoa siitä muillekkin eikä häpeile sitä. Mutta tästä mieleeni tulee aate, että kuinka vahva sun uskos oikeastaan on, jos sitä täytyy kokoajan mainostaa ja huolehtia siitä, että kaikki nyt varmasti tietää. Mulla ei ole mitään henkilökohtasta herätysliikkeitäkään vastaan, mutta se vaan, että se porukka on oikeesti maailma epäpyhintä kansaa. Ne palvoo niin hikisesti jumalaansa, ettei ne ymmärrä hoitaa maailman oikeita ongelmia. Heti jos semmoseen herätysliike yhteisöön tulee joku, joka panee kondomilla ja käyttää meikkiä tai värjää hiuksiaan niin ei saatanan lapsi! Siis oikeesti. Ihmiset nykyään on niin suvaitsemattomia, että luulis nyt tollasten maailman täydellisimpien jumalan palvojien olevan edes suvaitsevaisa. He niin syvästi uskovat siihen, että he tekevät oikein vaikka ne tekee yhden ISON asian ihan väärin.
   Toinen samantapanen asia mikä saa kudosnesteen kiehuun, on sellanen että tarvii fb:ssä tms kokoajan tiedottaa että ihanaa kullan kanssa. Olen sitä mieltä, että mitä vähemmän ihmiset toisten suhteista tietää, sitä vähemmän ne voi satuttaa/tulla parisuhteen väliin. Muistutan tähän väliin, että molemmat mielipiteet jotka esitin oli aikalailla täysin omiani ja antaa kaikkien kukkien kukkia.

Pessimisti ei pety, pessimistiä harmittaa. Oon huomannu, että vaikka kuinka yrittää olla pessimistinen ja ajatella, että ei siinä kuitenkaan näin hyvin ja noin hyvin käy, niin silti in the end of the day harmittaa. Ehkä mussa kasvaa toivon jyvänen ja se on se mikä aina pettyy. Kaikkea elämässä voi saada, muttei ikinä samaan aikaan. Joskus menee kavereiden kanssa hyvin, mutta herra saatanan hotin kanssa vähän huonommin ja joskus aivan kusipäisinä päivinä kaikki menee vaan päin aasin kakkareikää, kaverit äksyilee ja herra hottis on homo ja kotonakaan ei vaan suju. Ja paskinta tuollasissa päivissä on se, ettet sä vaan voi asialle mitään. Jotkut onnellisen hienot päivät on sellasia, että saa kotona lemppari ruokaa ja kaverit on parasta maan päällä ja se herra kuumakin on niin kuuma ja ihana. Toisaalta ei sellasetkaan päivät oikein tunnu sujuvan, koska haluis olla kavereiden kanssa koska ne on ihania ja olla samaan aikaan kotona syömässä mutta myös sen kuuman kanssa ulkona ja kaikkialle vaan ei veny! Mutta onnellisia on sellaset, jotka hyvinä päivinä osaa nauttia niistä ja huonoista päivistä löytää jotain positiivista.

Tänään oli yks niistä huonoista päivistä. Vitutti, mutta onneks mulla on maailman parhaat kaverit. Mä vaan olen niin huono ruotsissa, en ymmärrä miks, mutta mä vaan olen. Tän päivänen valtakunnallinen ei oikeen napannu, joten se meni tyylillä 'ihan sama ei vaikuta numeroon'. Kv:ssä onneks tehtiin thaimaalaista ruokaa kera Thaimaalaisen Patin. Se oli yksi erittäin suuri positiivinen asia mun huonoon päivään. Yks onnen hetki oli myös se kun tulee kuudelta kotiin salilta ja pöydällä oottaa korkkaamaton suklaalevy. Selvittiin siis tästäkin päivästä.

Eilen unohduin lukemaan pitkäksikin aikaa finnairin työntekijöiden kirjottamaa blogia. Siellä on lentäjiä ja lentoemäntiä ja asiakaspalvelijoita yms kirjottamassa lähinnä ammatistaan ja muusta lentokoneisiin liittyvää. Tästä blogiin. Luin myös, että ainakin finnairilla miehet tykkää lentää naisperämiehen kanssa. Niin on paraskin, koska lentoliikenne, here I fucking come! Vois mennä pelaa flight simulatoria.