Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee

Tein eilen analyysiä mun naamasta kun seistiin äitin kanssa vierekkäin peilin edessä. Mutta siis mun kasvot on hoikentunu todella paljon tässä viimesen vuoden aikana.

(oikeella kuva vuoden 2012 helmikuulta, vasemmalla kuva vuoden 2013 maaliskuulta)

1. Kulmaluu on tullut näkyviin ja se on näköjään nostanut myös mun kulmakarvoja
2. Poskiluu näkyviin ja sen myötä on lähteny pullaposkeekin 
3. Nenän luu näkyy myös, joka taas isontaa mun silmiä apparently

Mulla oikeesti ei ole parempaakaan tekemistä.

Tänäänkin kulutin pari tuntia elämäsäni vaan chat rouletissa jutellen kivan sotilaspojan kanssa tatuoinneista. Mulla on suunnilleen idea minkälaisen tatuoinnin mä tahdon, mutta se että mihin on asia erikseen. Solisluuhun ois hieno, mutta Danin, mun uuden amerikkalisen ystäväni mukaan se sattuu. Eikä siihen sais mitään isoo, koska haluan sen kokosen, että sen voi peittää vaatteilla. Mutta se perusidea on tatuointiin olis, että siinä olis risti ja sillä ristillä olis enkelinsiivet, kuvastaen uskoa ja karmaa ja sitten mä haluisin siihän jotenkin ehkä symboleilla kuvata mun isän, mun siskot, isovanhemmat ja mun tädin.

 ©

 ©

 © (en harrasta purkkapalloja, eikä mulla ole purkkaa huulessa)

 ©

Torstaina isoskoulutuksen jälkeen mentiin Nean kaa salille ja voi että, mä en kestä, Nea on ihana! Mä oon ollu Nean kanssa viimeks about satavuotta sitten ja voi ihana kun en kestä. Miks ihmeessä mä en ole Nean kanssa enempää? Kesä suunnitelmiin kuuluu kyllä Nea ja toivottavasti sitten toteutuu kesäsuunnitelmat. Tänä vuonna itseasiassa oon pelänny kesän alkua enemmän kun täysikuuta, mutta mä alan lämpeneen tälle ajatukselle kesästä. En haluis että kesä alkaa koska 9D:tä ei enää sitten ole. Koska viimeset kolme vuotta on ollu valehtelematta parhaat vuodet mun aluillaan olevasta elämästä ja mä voin vaan kuvitella miten kyyneleet virtaa päättäjäisissä. Mistään ei sitten löydy nin hienoja ihmisiä kun meijän luokasta. Kesän jälkeen joutuu karuun todellisuteen, oikeeseen elämään, isojen ihmisten kouluun. Pelottavaa tosiaankin. Kaikki turvallinen ysidee yms jää taakse ja perhana. Kohti lentäjän uraa.

Perjantaina oltiin ekaa kertaa mopoilemassa. Kypärä oli ihan pölyssä talven jälkeen. On se vaan niin hieno harrastus. Nyt kun ajattelee, niin enhän mä sitä omaa mopoo mihinkään tarvii! Kun ajattelee, niin mä pysyn rahoissa, kun joudun maksaan vaan bensoja. Lisäks mun ei tarvi repiä hiuksiä päästä kaikkien huoltojen ja muiden bensavalojen takia, ei tarvi miettiä mitään. Voin vaa chilata siinä ritsillä ja tekstata samaan aikaan kun joku toinen hoitaa ajamisen. Who needs swä when you are a pummi.

Vois lähtee kyllä ulos tai jotain kun kellokin on jo melkein neljä ja aurinko paistaa ja minä olen yöpuvussa...