I was waiting for a different story

Mä en tosissaan halua uskoa, että pelasin koko viikonlopun simssiä... Mun piti reippaana sunnuntaiaamuna mennä vetään rataa uimahalliin, mutta eikun saatanan simssiä. Luulin että olin päässy jo yli siitä riippuvuudesta. Noin 3 vuotta sitten. Mutta ei näköjään perhana! Mutta olin mä viikonloppuna kuitenkin salilla ja katoin myös frendejä. Ja yritin lukee yon kokeeseen, mutta motivaatio juoksi saatanan kovaa karkuun niin se jäi vähemmälle. Tosin se koe tänään oli niin syvältä eläimen anuksesta, että ihan hyvä etten käyttäny elämästäni sen enempää siihen.
Muuten tää päivä menetteli ihan hyvin. Köksässä tehtiin Sofian kaa ihan ammattilaisina munkkeja ja nyt sitten haisen kävelevältä munkilta. Hyviä tuli, sitä ei voi kieltää. Koulun jälkee mulla oli niiiin paljon tekemistä, että oli pakko tehä itelle päiväjärjestys, etten luistais hommista, joten koulun jälkeen vaan yksi jakso frendejä, sitten siivosin, sitten salille ja tässä ollaan listan viimeisessä kohdassa: kirjoita blogiin.

Tästä kuvasta en halua että tulee sellanen viils viils fiilis vaan haluaisin käsittää asian näin: jokainen meistä haluaa jotakin ja se ei meinaa sitä etteikö olis onnellinen vaikka haluais jotain, ikinä kaikki ei ole täydellistä, koska me ollaan ihmisiä ja me ollaan tyytymättömiä. Mutta jokainen ihminen on riippuvainen jostain, joka vie ajatukset muualle tai tuo hyvää oloo tms. Joillakin se on syöminen - tai syömättömyys tai vaikka suklaa, toisilla vaikka lenkkeily, treenaaminen, seksi, läheisyys, oikeestaan mikä vaan. Kukaan ei voi väittää, että on ollu onnellinen siitä hetkestä kun synty vaan itse uskon, että kaikilla on pahoja muistoja, pieniä tai isoja ja ei niitä voi vaan sivuuttaa. Joillakkin ehkä parhaillaan on maailman paskin fiilis ja siks vaikka syö sitä saatanan suklaata kokoajan ja toisilla ehkä on ollu sellanen vaihe ja suklaa on ainoo mikä pitää poissa siitä tilasta, missä joskus oli. Turhaan tuli liian masentava, syvällinen juttu, mutta mulla on pieni pää, jossa on paljon ajatuksia.

Mä voin heittämällä sanoo, että olen saatanan onnellinen, mutta silti mä haluan yhden henkilön palavasti ja mä tahdon lentäjäks ja jälkimmäinen asia ei tule toteutumaan jos oon vielä ysillä, vaikka mä voisin vaikka kuluttaa loppuelämäni ysillä, koska 9D.

Kai näyttää se vappu olevan ovella, joten huomenna juhlitaan ilman huurteista. Koulujenlopulla vedetään ehkä naamat, no ei, haluun siitäkin jtn kuitenki muistaa. Joo mutta huomenna koskelle ja meille. Saa nähdä onnistuuko ilta.

Ei tän pitäny mennä niin

Mielipiteet on hieno asia suurimman osan ajasta. Jotkut ihmiset vaan ei tunnu ymmärtävän mielipiteen ja faktan eroa. Mä arvosan ihmisiä, keillä on vahvat mielipiteet ja ketkä osaa ilmasta ne. Mielipideasiasta ei voi oikeestikkaan riidellä. Toki voi esittää oman kannan asioihin, mutta kun teet päätöksen perustella mielipitees rajusti, niin sun on otettava vastaan lyttäämättä myös sen toisen osapuolen mielipide. Jotkut ihmiset, kuten minä, on toisinaan liian kovaa kynsin hampain kiinni siinä, että vaan mun mielipide on oikea. Suurinhan osa kuitenkin omista mielipiteestä tulee ympäristöstäsi. Kuten lapsena jos vanhemmilla oli mielipide johonkin asiaan, niin itse oli heti samalla kannalla. Ja vain se oli oikea mielipide koska saakeli mun äiti sano niin. Elämä olis väritöntä ja tylsää, jos ei olis erilaisia mielipiteitä, joten jokainen uskokoon mihin uskoo, mutta otetaanhan kaikki me sitten ne muidenkin mielipiteet huomioon. Esimerkiksi kertoessasi oman mielipiteen asiaan olet valmis ottamaan toisenkin osapuolen mielipiteen vastaan mukisematta, ilman lausetta "ei kukaan voi ajatella noin''. Idan moraaliklubi kuittaa asian tiimoilta.

       

Tää viikko oli kyllä taas sitä luokkaa, että alkaa toi kesäloma pikkuhiljaa jopa maistua. Kaks valtakunnallista ja tänään kettu-Paulan pistari, jonka se piti meille, koska me naurettiin sille. Hän ei halunnut tarkistaa loppuja tehtäviä - 9D nauroi - tuli koe. Joskus tuntuu ettei noissa ylä-asteen opettajissa ole oikeen mitään tolkkua. Tosin ei olis mussakaan enää, jos joutuisin 7 tuntia päivässä kattella angst homo hipster teinejä. Matikan valtakunnallisen ekan osan jälkeen olin ihan varma, että oon maailman paras matikassa ja pääsen heittämällä lentokouluun mutta sitten tuli soveltava osuus... Siinä meni mun tulevaisuus. On rankkaa kun on syntyny tytöks. Ei auta tässä edes sukupuolileikkaus. Kun nainen on tyhmä niin nainen on tyhmä. Pallit on edellytys järjelle ja logiikalle.

Viikonloppu näyttää menevän kokeisiin luvu parissa, joka ei kyllä ihan kauheesti tällähetkellä innosta. Kattelen mielummin frendejä netistä ja kehitän mun englannin kielen taitoa.

Sä teet huomisest upeen

Noin yleisesti ottaen mä olen sitä mieltä, että rajansa kaikella. Esimerkiksi uskonnolla. On kiva, hieno asia, että joku on löytäny uskonsa ja vielä parempi, että uskaltaa kertoa siitä muillekkin eikä häpeile sitä. Mutta tästä mieleeni tulee aate, että kuinka vahva sun uskos oikeastaan on, jos sitä täytyy kokoajan mainostaa ja huolehtia siitä, että kaikki nyt varmasti tietää. Mulla ei ole mitään henkilökohtasta herätysliikkeitäkään vastaan, mutta se vaan, että se porukka on oikeesti maailma epäpyhintä kansaa. Ne palvoo niin hikisesti jumalaansa, ettei ne ymmärrä hoitaa maailman oikeita ongelmia. Heti jos semmoseen herätysliike yhteisöön tulee joku, joka panee kondomilla ja käyttää meikkiä tai värjää hiuksiaan niin ei saatanan lapsi! Siis oikeesti. Ihmiset nykyään on niin suvaitsemattomia, että luulis nyt tollasten maailman täydellisimpien jumalan palvojien olevan edes suvaitsevaisa. He niin syvästi uskovat siihen, että he tekevät oikein vaikka ne tekee yhden ISON asian ihan väärin.
   Toinen samantapanen asia mikä saa kudosnesteen kiehuun, on sellanen että tarvii fb:ssä tms kokoajan tiedottaa että ihanaa kullan kanssa. Olen sitä mieltä, että mitä vähemmän ihmiset toisten suhteista tietää, sitä vähemmän ne voi satuttaa/tulla parisuhteen väliin. Muistutan tähän väliin, että molemmat mielipiteet jotka esitin oli aikalailla täysin omiani ja antaa kaikkien kukkien kukkia.

Pessimisti ei pety, pessimistiä harmittaa. Oon huomannu, että vaikka kuinka yrittää olla pessimistinen ja ajatella, että ei siinä kuitenkaan näin hyvin ja noin hyvin käy, niin silti in the end of the day harmittaa. Ehkä mussa kasvaa toivon jyvänen ja se on se mikä aina pettyy. Kaikkea elämässä voi saada, muttei ikinä samaan aikaan. Joskus menee kavereiden kanssa hyvin, mutta herra saatanan hotin kanssa vähän huonommin ja joskus aivan kusipäisinä päivinä kaikki menee vaan päin aasin kakkareikää, kaverit äksyilee ja herra hottis on homo ja kotonakaan ei vaan suju. Ja paskinta tuollasissa päivissä on se, ettet sä vaan voi asialle mitään. Jotkut onnellisen hienot päivät on sellasia, että saa kotona lemppari ruokaa ja kaverit on parasta maan päällä ja se herra kuumakin on niin kuuma ja ihana. Toisaalta ei sellasetkaan päivät oikein tunnu sujuvan, koska haluis olla kavereiden kanssa koska ne on ihania ja olla samaan aikaan kotona syömässä mutta myös sen kuuman kanssa ulkona ja kaikkialle vaan ei veny! Mutta onnellisia on sellaset, jotka hyvinä päivinä osaa nauttia niistä ja huonoista päivistä löytää jotain positiivista.

Tänään oli yks niistä huonoista päivistä. Vitutti, mutta onneks mulla on maailman parhaat kaverit. Mä vaan olen niin huono ruotsissa, en ymmärrä miks, mutta mä vaan olen. Tän päivänen valtakunnallinen ei oikeen napannu, joten se meni tyylillä 'ihan sama ei vaikuta numeroon'. Kv:ssä onneks tehtiin thaimaalaista ruokaa kera Thaimaalaisen Patin. Se oli yksi erittäin suuri positiivinen asia mun huonoon päivään. Yks onnen hetki oli myös se kun tulee kuudelta kotiin salilta ja pöydällä oottaa korkkaamaton suklaalevy. Selvittiin siis tästäkin päivästä.

Eilen unohduin lukemaan pitkäksikin aikaa finnairin työntekijöiden kirjottamaa blogia. Siellä on lentäjiä ja lentoemäntiä ja asiakaspalvelijoita yms kirjottamassa lähinnä ammatistaan ja muusta lentokoneisiin liittyvää. Tästä blogiin. Luin myös, että ainakin finnairilla miehet tykkää lentää naisperämiehen kanssa. Niin on paraskin, koska lentoliikenne, here I fucking come! Vois mennä pelaa flight simulatoria.

Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee

Tein eilen analyysiä mun naamasta kun seistiin äitin kanssa vierekkäin peilin edessä. Mutta siis mun kasvot on hoikentunu todella paljon tässä viimesen vuoden aikana.

(oikeella kuva vuoden 2012 helmikuulta, vasemmalla kuva vuoden 2013 maaliskuulta)

1. Kulmaluu on tullut näkyviin ja se on näköjään nostanut myös mun kulmakarvoja
2. Poskiluu näkyviin ja sen myötä on lähteny pullaposkeekin 
3. Nenän luu näkyy myös, joka taas isontaa mun silmiä apparently

Mulla oikeesti ei ole parempaakaan tekemistä.

Tänäänkin kulutin pari tuntia elämäsäni vaan chat rouletissa jutellen kivan sotilaspojan kanssa tatuoinneista. Mulla on suunnilleen idea minkälaisen tatuoinnin mä tahdon, mutta se että mihin on asia erikseen. Solisluuhun ois hieno, mutta Danin, mun uuden amerikkalisen ystäväni mukaan se sattuu. Eikä siihen sais mitään isoo, koska haluan sen kokosen, että sen voi peittää vaatteilla. Mutta se perusidea on tatuointiin olis, että siinä olis risti ja sillä ristillä olis enkelinsiivet, kuvastaen uskoa ja karmaa ja sitten mä haluisin siihän jotenkin ehkä symboleilla kuvata mun isän, mun siskot, isovanhemmat ja mun tädin.

 ©

 ©

 © (en harrasta purkkapalloja, eikä mulla ole purkkaa huulessa)

 ©

Torstaina isoskoulutuksen jälkeen mentiin Nean kaa salille ja voi että, mä en kestä, Nea on ihana! Mä oon ollu Nean kanssa viimeks about satavuotta sitten ja voi ihana kun en kestä. Miks ihmeessä mä en ole Nean kanssa enempää? Kesä suunnitelmiin kuuluu kyllä Nea ja toivottavasti sitten toteutuu kesäsuunnitelmat. Tänä vuonna itseasiassa oon pelänny kesän alkua enemmän kun täysikuuta, mutta mä alan lämpeneen tälle ajatukselle kesästä. En haluis että kesä alkaa koska 9D:tä ei enää sitten ole. Koska viimeset kolme vuotta on ollu valehtelematta parhaat vuodet mun aluillaan olevasta elämästä ja mä voin vaan kuvitella miten kyyneleet virtaa päättäjäisissä. Mistään ei sitten löydy nin hienoja ihmisiä kun meijän luokasta. Kesän jälkeen joutuu karuun todellisuteen, oikeeseen elämään, isojen ihmisten kouluun. Pelottavaa tosiaankin. Kaikki turvallinen ysidee yms jää taakse ja perhana. Kohti lentäjän uraa.

Perjantaina oltiin ekaa kertaa mopoilemassa. Kypärä oli ihan pölyssä talven jälkeen. On se vaan niin hieno harrastus. Nyt kun ajattelee, niin enhän mä sitä omaa mopoo mihinkään tarvii! Kun ajattelee, niin mä pysyn rahoissa, kun joudun maksaan vaan bensoja. Lisäks mun ei tarvi repiä hiuksiä päästä kaikkien huoltojen ja muiden bensavalojen takia, ei tarvi miettiä mitään. Voin vaa chilata siinä ritsillä ja tekstata samaan aikaan kun joku toinen hoitaa ajamisen. Who needs swä when you are a pummi.

Vois lähtee kyllä ulos tai jotain kun kellokin on jo melkein neljä ja aurinko paistaa ja minä olen yöpuvussa...

En aio tuhlaa aikaani juoksemas muiden käskyst

              

Tänään enkun valtakunnallinen. Ensviikon tiistaina ruotsin saman moinen. Sitä seuraavalla viikolla matikan valtakunnallinen ja yon koe. Ja kirsikkana kakun päällä saksan valtakunnallinen! En taidakkaan enää tykätä tästä ysistä. Miten kuvailisin tunnettani?

Ei vaan jaksa eikä pysty, mutta ei tässä kyllä vaihtoehtojakaan kyllä ole. Lisäpaineita tuo myös asiat nimeltä kesätyöt. Keittää, jos en tänäkään kesänä pääse mihinkään. Tosin hakenu oon vaan kunnalle, vanhainkotiin ja nyt ajattelin hakee vielä s-ryhmän kauppoihin. Äitin kanssa lähdetään huomenna kierrokselle ettiin töitä, jotenkin en usko että tärppää.

Koulussa tänään oli sen verran rankkaa, että aloin melkein itkeen saakeli kun ei vaan jaksanu! Ensiks kaks tuntia saksaa ja sen valtakunnalliseen opettelua, sitte ruotsia ja sen valtakunnalliseen opettelu ja vielä saakeli äidinkieltä! Onneks Tiitolan korviin oli kantautunu, että meillä on vähän rankka päivä, niin se järjesti ihan kivaa hommaa. Piti ryhmissä näytellä joku kohtaus Kalvelasta ja kun 9D on kyseessä niin siellä sitten näky paljasta pintaa ja muuta sen tapasta. Mulla oli hot peruukki ja näytin ihan Kullervolta joten:

En tiä pitäskö itkee vai nauraa...(Jaakko on puu ja Aleksi on koira)

Mutta mun on pakko sanoa sananen ajankohtaisaiheesta, joka saa mun kudosnesteen kiehumaan. Eli kattelin tossa sen Bostonin räjähdysvideon ja voi että. Ensinnäkin ärsyttää, että tarvii pieniä lapsia tappaa tollein. Lisäks se, että kukaan ei tiedä kenen tai minkä teko se on ja esimerkiks youtube on täynnä sellasia 'Death to Muslims' kommenttejä. Voi juma. Ensinnäkin, ei muslimeiden uskoon kuulu tappaa toisia. Toisekseen ei se uskonto niitä pommeja räjäytä vaan ihmiset.

Ja susta tuli se josta lauluja tehdään

Tässä on mun viikonloppuni pähkinänkuoressa. Tietenkin myös vähän tätä:

Viikonloppu tuli ja meni ninkun yllättävän usein. Harvoin jää paikalleen junnaan ja maanantaina samaa paskaa koulussa. Mua ei varsinaisesti harmittanu mikään, mutta päivä silti parani pienen ihanan asian takia ja näin eteenpäin. Ainoo huono asia on tällähetkellä, että multa loppu elämät Candy Crush Sagassa.

Ja tämän kvan myötä seuraavaan aiheeseen. Maailmassa on paikkoja, jossa mä haluaisin asua. Suomi on aika jees, mutta eihän tätä ikuisuutta kestä. Ensinnäkin haluisin asua Saksassa tai Itävallassa, koettu toki on molemmat maat, Saksassa vähän pidempään asunut olen, mutta kuitenkin. Kaljaa ja makkaraa. No sitten Espanjan oon joksus jo maininnutkin. Se olis jees koska ilmat ja pojat ja kieli. Mun uusin listasuosikki on Etelä-Afrikka, koska Caspar Lee. Kuittaan.

Hei muukalainen anna sun nimes riisinjyvään

Kiireisen viikon päätös on näköjään hiljanen. Hyvä viikko ei saanu oikeen arvostaan lopetusta. Tosin, eihän tää viikko vielä oo ohi ;)

                                   

Mutta ihmiset on vaikeita, etenkin naiset. Ihmisen luontoon kai kuuluu sellanen omiaisuus kun parhaana oleminen. Ja se on ihan ok, itsekkin tykkään voittaa ja olla paras, mutta siinä vaiheessa kun se menee nälvimiseks niin mulla alkaa kiehuun veri ja kudosneste. Mutta ehkä tollanen käytös on vaan merkki kateellisuudesta. Koska ruoho on aina vihreempää aidan toisella puolen. Muistakaa silti ihmiset, että sateenkaaren päässä ei aina ole kultaa, joskus siellä on muroja.

Tän aamun motivaatio nousta sängystä oli tätä luokkaa. Ei vaan jaksanu! En muutenkaa oo tälläviikolla ollu mitenkään pirteimmilläni aamulla, mutta tänään se oli taistelua heittää se lämmin peitto pois ja nostaa perse sängyltä. Syynä tähän oli lähinnä äidinkielen päättökoe. Se oli kahdeksan sivunen ja sen tekemiseen oli tunti ja  45 min. Sain kokeen valmiiks ekan tunnin aikana. Chillasin sitten 45 minuuttia lukien jotain saakelin avaruuslehtee ja nauraen sille kuinka paska mä oon äidinkielessä ja muutenkin ihan noin yleisesti koulussa.

Pilvi vihdoin anto mulle mun synttärilahjan! Voi juma! Sain pinksun röyhelöisen valokuvapidikkeen, johon mun pitää tulostaa Pilvin ja Paun kuvat. Sain myös superpallon!!!!!! Gosh. Transforming 16-year-old girl to 5-year-old boy in 5 sec. Jussi meni toiseen päähän fysiikan käytävää ja minä viskasin pallon toisesta. Moksut oli ihan että mitäköhän hittoa ja mulla oli hauskaa. Anita-täti meinas takavarikoidakin sen jo kerran! My precious! Tän päivän oon aikalailla pelkästään maannu mun sängyllä ja heitelly tota palloo seinään. Toki oon pelaillu myös Candy Crushia ja kattonu pari leffaa.

Mutta kiirenen viikko. Maanantaina, tiistaina ja torstaina olin salilla ja keskiviikkona ensin ohjaamassa kakstuntia ja sitten puolitoista tuntia hoitamassa lapsia siihen perään. Se kävi urheilusta + tässä tais tulla mun tän viikon lapsikiintiö täyteen.

Hopea shampoo Matrix So Silver on tällähetkellä yksi elämäni parhaista asioista. Se toimi ja gosh mun hiukset on upeen väriset!!

Heads will roll

©

Kesä, talvi? Päätä nyt jo! Eihän tätä kukaan kestä - ainakaan selvin päin. Lauantaina oli jo niin potentiaalinen kevätkeli, mutta eeei.

© So close (otettu lauantaina)

© Still so far. Mut hei ei väkisin kevät (otettu sunnuntaina)

Jotain tosi suuria henkisiä ongelmia tällä vuodenajalla. Mut onkohan mitään parempaa, kun tämä päivä. On, mutta se oli retorinen kysymys. Koulun jälkeen ensiks opettelin fysiikkaa, sitten salille, puolen tunnin juoksu ja tunnin rautojen painaminen ja sitten kaupan kautta kotiin. Kotona äidin tekemä ruisleipä, jossa oli paprikaa ja salaattia ja vielä päärynä ja teetä. Nyt sitten istutaan tässä ja odotellaan täykkäreitä. Siis 5/5. 

Ostin sitten tänään hopeeshampoota ja mä olen vähän skeptinen sen toimivuuden suhteen. Huomenna kokeilen sitä ekan kerran ja kattellaan että millä aikavälillä - jos tulee - muutokset tulee. Nyt mun hiukset on aika lailla urinen värinen:

©

Ja tässä valo vielä ehkä vähän kirkastaa niitä. Mutta näillä mennään, kattellan saako haukut tämä:

©

Mutta mä kuulin jostain lauseen, joka mun oli pakko laittaa seinälleni:

© What god has desided can't humans break

Kirjotusvirehitä on varmaan, mutta toi on ihan noin yleisesti hyvä lausahdus. Ja jos jotain Pauliinaa vaikka sattuis haittaamaan toi Jumala sana tuolla, niin voi sen korvata millä vaan. Mutta pähkinänkuoressa toi meinaan mun mielestä, että mikä on tarkoitettu niin sitä ei saa rikkoo. Esim. avioliitot. Wife beaterit saa heivata mäkeen, mutta eron syy ei sais olla että toi on liian tylsä. No, olisit ajatellu sitä ennekun menit naimisiin. Mua pistää oikeen ärsyttään, että sitä ollaan niin rakastuneita teineinä ja mennään oikein kihloihin, mutta kuukauden päästä erotaan. Kihlat ei meinaa et voi vittu oot ihana vaan se meinaa että oikeesti jaksais kattella sitä samaa naamaa koko loppuikänsä.

I read the rules before I broke them

Mä olen semmonen mämmipeukola tommosten komeiden nuorten miesten kanssa... Pari viikkoo sitten kun mentiin Pilvin kanssa leffaa, niin lippuvirkailijalle (hän oli komea ja nuori) niin ensin tervehdin lausahduksella No hei ja hän kiitti ja sanoin Noo joo ???! Miksi!? No sitten eilen oltiin Stadiumissa ostoksilla ja komea nuorehko mies myi mulle consseja. Sitten olin sovittanu niitä ja hän kysyi oliko hyvät. Vastasin, että hyvät oli ja sitten molemmat muutaman sadasosanverran katottiin toisiamme vaivaantunesti ja minä päätin hipsiä takavasemmalle. Kiitin herraa kiusallisesta hiljaisuudesta huolimatta ja lähdin käveleen. Parin askeleen jälkeen tuli tunne, että nyt kyllä jotain puuttuu. Laukku... Palasin sitten ja otin laukkuni ja yritin vähin äänin hipisä pois, muta mies siinä sitten toteaa että joo kannattaa ottaa se mukaan. Hymyilin, punastuin ja juoksin äkkiä pois tapahtumapaikalta.

No mut menin ihan ernuna yksin shoppaileen tänään, koska en saanu seuraa. Viimeviikolla siitä paidasta jonka ostin H&M:ltä niin sai kuitin, jolla saa mistä vaan tuotteesta -20%. Kävin sitten tänään ostamassa reenishortsit kesää ja liikuntatunteja ajatellen.

©

Cubuksesta oon himoinnu jo liian kauan sellasia vaaleita farkkuja ja nyt oli jopa kokoja ja vieläpä alennuksella vaan 20e niin menin ja ostin. Äiti sponssas samaisesta kaupasta kevät takin mulle 49.95.

© Hankala ottaa tosta kuvaan mutta näin

© söpöt

© myös ostin ykösellä söpöt timangit takakuoreen

Tänään sitten piti ensiks pitää tyttöjen iltaa, syödä kiinalaista ja kattoo leffaa, mutta Pauliina läks tapparan peliin. No suunnitelma B oli että mentäs Pilvin kaa salille, koska eilen jäi välistä, mutta Pilvi ei saanu kyytiä, joten suunnitelma C. Kuole tylsyyteen niinkun joka viikonloppu. No en kuollu vaan olin tuottelias. Siivoilin ja kävin kokeilemassa uutta objektiivia ja samalla uutta takkia ja consseja. Sen jälkeen tulin kotiin ja pelasin vähän candy crushia ja katoin Serranon perhettä. Siitä sain sitten kauheen innostuksen ja motivaation alkaa opetella espanjaa. Tällä hetkellä siis opettelen ylen netistä espanjan perusasioita. Mulla ei ehkä ikinä oo ollu näin isoo motivaatiota lukee mitään kieltä. 

Koska kaikki Espanjalaiset näyttää tolta, ainakin we♥itin mukaan, niin minä lähden sinne vaihtoon ja en välttämättä tule takasin! I mean look at them. Lähen sinne ja hankin aviomiehen ja ehkäpä jään asumaan välimerenrannalle ja muutan nimeni joksuks tosi espanjalaiseks ninkun Mari Tere tai Maria tai Lucia tai Carmen.

Mä en malta odottaa että pääsen lukioon opiskeleen espanjaa ja laskeen pitkää matikkaa! Mutta on se hyvä, että on tyttö, koska tytöt on hyviä kielissä. Enkun iso koe 9-, luokan tokaparas pistemäärä, saksan valtakunnallisen harjottelusta 9- ja ruotsin koe meni sen verran hyvin, että kyllä siitä ainakin kasi tulee, ellei sitten kiitettävä.