All glory is fleeting

Mun mielestä sanonta "parhaat asiat on ilmasia" on ihan hölmö. Koska periaatteessa mikään ei oo ilmasta. Okei on joo, mutta ei ne asiat mitä ajatellaan. Noniin esimerkiksi seksi ei ole käytännössä ilmasta, koska ehkäisy maksaa ja jos ei ehkäisy ole mielessä niin se paikka missä hommailee maksaa, oli se sitten sänky tai mikä vaan. Mutta jos haluaa tehdä sen metsässä ilman ehkäisyä, niin kylmä ja märkähän siinä tulee puhummattakaan kasveista paikoissa, missä niitä ei sais olla. Jolloin se ei oo enää maailman paras asia, vaikka on ilmanen. Järvessä uiminen on toki ilmasta, mutta uikkarit ei. Ilman uikkareita joo toki, mutta entä jos tulee kylmä ja menee saunaan? Sauna ei ole ilmanen eikä varsinkaan puut/sähkö millä se lämmitetään. Jos nyt sitten ajatellaan, että se sauna on rakennettu omin kätösin, niin mistä ne puut on tullu? Kirveellä mettästä ja tadaa se kirves ei ole ilmanen.

Tää on ehkä ainoo asia, mikä on oikeesti ilmanen. Ainakin mää saatan joskus hymyillä täysin ilman syytä, jolloinhan se on ilmasta. Mutta tää ei ollu kuitenkaan mun pointti. Mun pointti on, nyt tota kamalaa lausetta lainatakseni, parhaat asiat taitaa olla ilmasia. Tai tällä tarkotan sitä, ettei mun oo siinä hetkessä tarvinnu ostaa näitä tai mitään siihen liittyvää, vaikka siihen onkin liittynyt jotain materialistista, joka on joskus maksanu.

Esimerkiksi:

©

Mummulan katolla istuminen puoli kahdelta yöllä.

©

©

©

Kun istuu kaheksassa metrissä peltojen ympäröimänä, sumun peittämänä, tulee fiilis, että ois ainoo ihminen maailmassa ja ei tarvi ajatella mitään muuta kun sitä kuinka upeeta on vaan olla olemassa.

Veteen hyppääminen pääedeltä, tietäen että vesi on lämpimämpää kun ilma. Se mini adrenaliini ryöppy mikä tulee siinä muutaman sadasosan aikana kun on ilmassa. Uiminen järven toiseen päähän kiville, seikkailua siellä, kun kivet on liukkaampia kun musta jää ja ei todellakaan tiedä, mitä on siellä pinnan alla, jos sinne tippuu. Se vähän isompi adrenaliini ryöppy, kun kävelee lahoo, kaatunutta puuta pitkin järveen, tietäen, että pohjalla on metrin verran mutaa (koska Nelli mulahti sinne mutaan) ja sitten kun hyppää veteen ja oksat raapii mahan pohjaa. Tai neljä päällä surffilaudalla temppuilu, joka on käytännössä veden alla, koska on ihan liikaa painoo ja siinä yrittäen meloo meitä kaikkia neljää eteenpäin sillä joka keikkuu koko ajan ja tasapainon pitäminen on aika lähellä mahdotonta, varsinkin kun on kädessä katkennu mela, joka veteen tippuessaan uppoo 20 metriä syvään pohjaan. Ja vielä kun kaikilla neljällä on niin kauhee naurukohtaus, että vaikka kaikki melookin, me ei liikuta metriäkään eteenpäin.

Myös parasta on nähdä pikkusisko viikon tauon jälkeen, halata niitä pikkusia raajoja ja kuunnella loputtomia tarinoita kuinka meidän 5 vee onki 8 särkee koskesta. Puhua facetimella isollesiskolle 2000 kilometrin päähän ja nauraa äidin kanssa - tai äidille, kun äiti on niin tekniikan ihmelapsi. Katsoo kuinka papalle tulee hymy huulille kuunnellen mun loputtomia unelmia tai pyöritellen silmiä papan kaa mummulle, kun se on nii höperö tai kattoen papan ilmettä, kun se tekee jotain mummulta salaa.

©

Illalla karkaaminen pikkusiskon kaa takapihalle hyppiin märälle trampoliinille, jonka jälkeen molemmilla peput aivan märkänä. Sadepäivänä sisälle jääminen frendien, suklaan ja vihreen teen parissa. Viimenen kyllä taitaa ylittää ton "parhaat asiat on ilmaisa" skenarion. Lopulta kuitenkin kaikkien pitää tehdä itse oma onnellisuutensa, koska vaan niin se pysyy. Liian usein onnellisuus on kiinni jostain toisesta ihmisestä, jolloin se ihminen lähtee ja ottaa sun onnellisuuden mukaan. Tämän takia mä tahdon pysyä sinkkuna vielä jonkun aikaa, koska ensinnäkin nyt eleteään parhaat sinkkuvuodet ja poikaystävä muuttais niin paljon ja mä en vois enää tehdä asioita, jotka tällähetkellä tekee mut onnelliseks. Kuten mummula, pikkusisko, serkut, kaverit, yksin oleminen, reenaaminen... Toki noihinkin mahtuis poika, mutta ne muuttuis, jolloin se ei ois enää kivaa.

Best I ever had

Kyllä kymmenessä, yhdessätoista päivässä varmasti on ehtiny mullekkin tapahtua kaikenlaista, mutta mä niistäkin muistan vaan 10 % joten siksi mä taidan tässä kertoo nyt lähinnä juhannuksen kuulumiset.

Kesiviikkona porukat lähti mökille pohjoseen, joten minä lähdin mummulaan. Pääsin yläkertaan nukkuun, ihan ninkun ennen vanhaa, kun nukuttiin yläkerrassa kolmistaan pienessä sängyssä äidin ja Tildan kaa ja katteltiin ikkunasta ukkosta. Täällä tosin on muuttunu aika paljon niistä ajoista, lähinnä koska mun yksi serkuista osti tän "mummulan" (mummulla ja papalla kuitenkin elinikänen asumusoikeus) niin hän vaimonsa kanssa käytännössä asuu yläkerrassa kaikki kesät. Ne on tehny tänne keittiön ja makuuhuoneen ja minä nukun keittiön sohvalla, samalla paikalla kun sillon 10 vuotta sitten äitin ja Tildan kaa. Sillon tää tosin ei ollu keittiö.

Tämä kelpaa mulle :)

Tulin tänne sillä mielellä, että syön mahan täyteen ja makaan aurinogssa, koskei ole muutakaan tekemistä. Torstaina kuitenkin pikkuserkku soitti naapurista, että hän on mökillä tuu mestoille, joten otin mummun pyörän ja polkasin sinne. Siellä sitten Nellin kanssa tissuteltiin, aloteltiin vähän juhannusta. Päivän mittaan sinne tuli sitten Nellin vanhemmatkin ja hänen veli ja sisko, jotka siis myös obviosly on mun pikkuserkkuja. Viereiselle mökille tuli myös ninkun käytännössä mun pikkuserkkuja, vaikkei ne taida oikeesti sukua ollakkaan. Ne vaan on siis lapsuuden kavereita, jotka voi melkein laskee pikkuserkuiks. Yöks tulin sitten kuitenkin takasin mummulaan ja katoin muutaman Zac Efron leffan, suosittelen.

©

Juhannusaattona sitten menin taas pikkuserkuille ja pelailtiin vanhoja nostalgisia pelejä vanhojen hyvien aikojen kunniaks. Yks peli oli Hotelli, joka on ihan älyttömän hyvä peli!!!! Edelleen. Käytiin myös saunassa ja uimassa ja leikittiin laudalla, ninkun lapsina. Tuli ihan sellanen fiilis, että olis pikku Ida, 7 v taas. Tultiin sitten porukalla kattoon juhannuskokkoo tänne mummulaan ja mä jäinkin sitten siitä tänne, kun muut lähtivät takas mökille. Serkut tarjos juomat, joten siinähän sekin ilta/yö meni makkaraa paistellessa ja humalassa. Käytiin Tuijan, serkun tyttöystävän kanssa, Lautsian lomakeskuksella kattoon, että mikä meno siel on, niin menon sijasta löydettiin ittemme istumasta laiturilla ja juttelemasta asioista.

© Nelli ja Ville laudalla

© Minä ja Ville

 © Tässä Karla poseeraa

©

© Kuvassa kasvot tänne päin Vili ja selät tänne päin vasemmalta oikeelle Henkka, Ville ja Veikka :)

© Kuvassa Viveka :)

© Pikkuserkkujen isä, Jorma rillaamassa

© Kuvassa enoni

©

©

©

© Tässä serkkuni Pete

© Ja tässä Nelli ja Viveka

© Ja hän on Ville

© Pikkutunneilla minä ja serkkuni vaimoke Tuija (paras ihminen maailmassa)

© Ja vielä Petrin taidekuva

Juhannuspäivänä kun darrasta selvis, niin Ville ja Nelli tuli hakemaan mut ja taas mentiin mökille. Siellä aikalailla samalla linjalla jatkettiin Menolipun, Hotellin ja Mölkyn parissa. Meni pelit vähän myöhäseks, niin jäinkin sinne sitten yöks. Oli ihan pakko vielä yks nostalginen juttu suorittaa lapsuusajoilta, joten lähettiin yöllä käymään Teponlinnassa, joka on siis iso, jyrkkä kallio, missä aina leikittiin. Tää on sitä elämää. Seuraavana päivänä heräämisen jälkeen minä ja Neli käytiin koiran kanssa sellasen rapiat 13 kilsan lenkillä metsikössä, jossa kasvit oli korkempia kun me. Helmee. Jatkettiin vielä muutamilla uinneilla ja lautapelillä. Mulla oli erittäin hyvä juhannus, noin pähkinän kuoressa :)

Maanantaina oli melkein-pikkuserkut eli Villet ja Vivekat lähteny kohti Hesaa, mutta Nelli pikusiskoneen ja tämän kaverin kanssa jäi. Me repästiin ja uitiin vähäjärvi edes takas, suuntaansa noin 250-300 metriä, saattaa olla enemmänkin. Oon huono arvioimaan. Takasin päin matka ei menny kyllä niin urheilullisesti, koska lapsetki halus uida, joten minä ja Nelli oltiin välillä surffilaudalakin, kun lapset ui. Huikeeta.

Mummulassa tulee kuitenkin nautittua pienistä asioista, kuten maantiellä pyöräilystä, kun autoja ei tuu, märästä nurmikosta varpaiden välissä, lintujen laulusta, paljainvarpain juoksemisesta, suoraan lenkiltä järveen juoksimesta ft. koirat ja muusta sellasesta, mitä ei kaupungissa tuu tehtyä. Saattaa muutenkin olla viimenen kesä, kun pappa ja mummu on elossa, varsinkin pappa alkaa olla jo huonossa kunnossa, joten nyt pitää nauttia minkä kerkee.

© 65 vuotta onnellisesti naimisissa, siihen minäkin pyrin

She walks like Rihanna

Joku siellä postissa tais tänään tietää, miten saa kutosessa asuvan Idan onnelliseks.

Ensinnäkin pääsin lukioon ja mukana tuli lippulaput, joilla saan iPadin jo tiistaina!!!!!! Ja napakorut tuli Thaimaasta. Mä olen onnellinen pikku materialismirakkaus ihminen. Mutta tosiaan perheenlisäystä napakoruperheeseen tuli neljällä kappaleella, yks tosin noista vaan on korvike, koska mulla oli noi siivet jo, mutta pallo tippu ja nyt se koru makaa jossain päi vesanimen rantaa. Perhepotretti kokonaisuudessaan tässä:

Siinä järjestyksessä, kolme ekaa vasemmalta on erikoisia, seuraavat kolme roikkuvia ja seuraavat kolme normaaleja. Ne on kolmessa pussissa mun Guess lootassa ja sieltä voi sitten ottaa moodin mukaan minkä haluaa. Kätevää.

Napakoru on oikeesti yksi mun elämän tärkeimmistä asioista, noin materiallisesti. Mutta rakkaani, joka menee ohi napakorunkin:

Me ollaan oltu erottamattomat jo kohta vuoden. Mä en seriosly tietäis mitä mä tekisin ilman mun kultaa. Mä oon käyttäny niin paljon aikaa ja vaivaa sen täydellistämiseks, kuten chromen ulkoasu on täydellinen, hello kitty taustainen, kirjanmerkkipalkki on täydellinen. Myös työkalurivi on juuri oikea oikeilla ohjelmilla.

Myös omilla rahoilla ostettu, kuten läppärikin, mun kamera voi kulta. Oon niin aito valokuvaaja kyllä mun Nikonin kanssa. Miten mä oon voinu edes kuvata ikinä millään muulla kameralla?


Kännykkäkin on sinänsä kapistuksena rakas, muttei toi esine mikä kädessä on. Sammuilee ja verkkoo ei ole ikinä. Saa muute ostaa mulle uuden.

Ettei mua luulla ihan täysin materialismifriikiks, niin on mun siskot ja mun äitikin ihan huippuja. Eeva on niin ärsyttävässä iässä, että voi että, kun se ei usko vaan sen pitää härnätä, kunnes sitä sattuu. Silti se on vaan niin ovela, ettei sille voi pysyä vihasena. Sillä on myös tosi filosofisia ajatuksia, kuten että aasit tulee lehmänmaidosta.

Tärekeintä maailmassa ♥

We should be lovers instead

Tosiasiahan on, että kukaan ei voi vastustaa Channing Tatumia. Olit sitten tyttö, poika, homo, hetero. Tosissaan, ilmottakaa, jos jollakulla ei viisari värähdä:

No, joka tapauksessa tiistai-iltani kuluks huomatessani, ettei telkusta tuu mitään, niin aattelin kattoo jonkun leffan. Menin IMBDhen ja ...

... suklaata, teetä ja The Vow. Luin descriptionia ja aattelin että juu, onhan tuo varmaan ihan katsottava. Sitten katoin näyttelijöitä. Rachel McAdams, ihana näyttelijä ja sitten mikäs se siellä möllöttää CHANNING TATUM. Siinä sitten olikin päätettynä tän illan leffa. Katoin vielä trailerinkin, ja siinä ninku viimestään rakastuin. Joten minä kuolasin Tatumia ja itkin kuin pikkuvauva. Näin hyviä leffoja on harvassa.

Koska kaikki rakastavat Channingia.

No kuitenkin, tänään oltiin äidin ja pikkusiskon kanssa shoppailemassa. Oikeestaan ei ees kierretty kauppoja, muuta kun urheilukauppoja, koska juhannuksen jälkeen alkaa alet ja sillon sitten shopataan silmät päästä. Eeva pääsi ekan kerran matkustaan seutubussilla ja äiti oppi käyttään bussikorttia. Kokonaisuudessaan siis tuottelias päivä. Käytiin syömässä vielä hienosti Golden Unicornissa keskustorin lähellä alarantaan mentäessä. Ihan sika hyvää kiinalaista! Kannattaa käydä.

Illalla vielä oltiin veskussa ft. hieno auringonlasku ja kivien heittely. Kesäillat on edelleen parasta mitä tiedän. Tänään ehdin muutes myös käydä salilla pyykkiksessä. Olipa kerrassaan tuottelias päivä! :)

I waited all my life

Oliskohan elämä helpompaa ja päätöksen teko helpompaa, jos sais aina tietää kummanki seuraamukset? Kun on risteyksessä koettaen päättä mihin lähtis, ja näkis kummankin tien päähän, oisko sillon helpompi valita kummalle tielle lähtee? Mä henkilökohtasesti uskon ettei se välttämättä olis helppoo. Ehkä jopa hankalampaa, jos joutuu valitseen tietäen, että esim joku tietty henkilö pahottaa mielensä siitä. Sillonhan ois vaan vaihtanu päätöksenteon kohdetta. Ei enää mietikään, että lähteekö oikeelle vai vasemmalle vaan miettii, että vaikka kahdesta henkilöstä kumpaa satuttaa enemmän. Oikeelle löhitessä henkilöä a ja vasemmall henkilöä b. Sillon se saattais olla kahta kauheempi tehdä se päätös. Parempihan se on seistä tietämättömänä siinä risteyksessä, että edes tulee satuttaan ketään. Aika random esimerkki, mutta oisko elämä oikeesti tylsää tai vaikeeta, jos elämässä ei olis päätöksiä? Sillon ei olis oikeita valintoja eikä vääriä, eikä niistä vois oppia mitään. Kuka ikinä on tälläsen systeemin kehittäny, on nerokas. Kukaan ei tule tylsistyyn. 

Päätöksien teko on aina kannattavaa, ei kannata jurrata paikallaan, I've noticed. Se tila päätöksentekoo ennen on aika ahdistava, joten siitä kannattaa koittaa päästä. Vaikka nöin 16 vuotiaana kaikki päätökset tuntuu kauheen neliskanttisilta, niin ne ei näköjän sitä ole. Koska end of the day I'm still smiling. 

Joku päivä tässä aion ottaa työn alle alkaa katteleen vähän sinkkuelämää-sarjaa netistä. Mähän en ikinä sitä sarjaa seurannu, mutta kyllä ne netistä löytyy ne jaksot, joten kun oon frendit kolunnu läpi, niin sitten on sinkkuelämän vuoro. Kattelen aina kun syön tai odotan kaveria, koitan saada unta tai jumppaan. Kätevää, yksinkertaista ja hauskaa. 

Lähes aina (esim tänäänkin) kun kävelen salilta, niin hymyilen erittäin leveesti. Usein myös lauleskelen ja teen muuta randomia ja nyt sen syy selvis:

EndorfiiniAivolisäkkeessä ja selkäytimessä syntyvä hormoni. Nimi merkitsee sisäsyntyistä (endogeeni) morfiinia.
Lievittää kipua ja antaa iloa ja energiaa. Erittyy rankassa liikunnassa, työnteossa, onnistuessa, rakastuessa, seksissä ja nauraessa.

Mä oon huumeissa! Morfiini! Oon rakastunu liikkumiseen, mikä menee työnteosta ja mulla on aina onnistunu fiilis, kun jaksan tehä kaikki liikkeet ja aina menee perslihkasilla se 35 kiloo miljoonan toiston sarjoissa. Nauran niille yle x:n juontajien jutuille, mikkä sieltä kajareista kaikaa. Seksi salilla on ainoo, mikä tosta listasta jää. Mutta jos 5/6 noista toteutuu yhdessä paikassa, niin ei mikään ihme, että oon ihan morfiini huuruissa. Kannattaa kokeilla. Narkkarin elämä on siistiä.

Except mulla ei ole ainuttakaan kissaa. No mutta ei niitä poikia silti tarvita. Oon tosiaan viimeset kaks päivää maannu sängyn pohjalla ft. flunssa, tänään toki teinkin jotain, mutta olin aika lähellä tulla mökkihöperöks. Välillä aloin nauraa ihan randomeille jutuille, kuten ihmiset nimille. Yhdessä vaiheessa meinasin mennä just flunssasta parantuneena juokseen ukkoseen, mutta mun järki onneks haki mun kropan takasin puolessa välissä matkaa. Nyt illalla onneks tapasin sosiaalista elämääni ja oltiin ympäriinsä mestoilla Jonin, Niken, Sulon ja Nean kaa. Ihmiset tekee ihan hyvää välillä.

Elämä on mahtavaa, kun on mahtavia ystäviä. Mä en ole ikinä ollu näin onnellinen ja kaikki vain koska mulla on maailman parhaat kaverit.

Aiemmin juoksin mä silmät kii

Nyt kun makaan kipeenä sängyn pohjalla sonnustautuneena haalariin ja peittoon, niin voisin käyttää tilanteen hyväks ja kirjottaa tänne pienen viiven jälkeen taas.

Viikko maanantaista torstaihin meni aikalailla samalla syötöllä. Aamulla 12 aikaan rannalle ja siinä päivän mittaan porukkaa tuli ja pelailtiin beachia, rusketuttiin ja uitiin. Illalla käytiin ajelemassa tai muuten vaan pyörittiin. Yhtenä iltana oltiin Sulolla rillaamassa, yhtenä käytiin pitsalla ja katottiin humalaisten kavereiden perään. Vaikka päivällä muutamana päivänä satokin, niin illat oli aina upeita.

Elina ♥

Nikke ♥

© Torstai-ilta

Eilinen oli eka päivä, kun en rannalle lähteny vaan kävin salilla, kattelin katsomosta rästiin jääneitä ohjelmia, siivoilin ja chillasin itseni kanssa. Oli ihan hyvä että oli tommonen välipäivä, koska muina päivinä oon heti herättyä lähteny rannalle ja puolenyön aikaan kotiin ja suoraa nukkuun, niin alko vähän asiat kasaantuun. Eilen kuitenkin sitten illalla minä lähdin Jaakon, Niklaksen ja Vilin kanssa rällään illan kuluks. Ensiks ajettiin Heramajärvelle ja siellä katteltiin maisemia ja nautittiin elämästä. Ihan sairaan hieno paikka. Sen jälkeen Vili lähti kotiin ja me ajettiin rivieralle keskustaan. Vesi oli ihan sairaan lämmintä ja mä oisin halunnu uimaan, mutta nasu-pojat ei kiinnostunu ajatuksesta. Sen jälkeen ajettiin leipin kautta roineen rantaan ja voi että, tän takia kesä on niin upee: kello oli ehkä 12 yöllä ja peltojen päällä oli usvaa sillei, että näki ehkä 10 metriä eteenpäin. Oli valosaa ja lämmintä. Roineella maattiin pari tuntia kivellä toisiimme käpertyneinä, meinattiin jäädä yökski sinne, mutta kotiin kuitenki lähettiiin. Tultiin samaa reittiä kotiin. Kaukana olevat pilvet näytti ihan vuoristolta ja aina kun ajettii pois sumupilvestä niin ilma lämpeni ainakin 3 astetta. Tollasia muistoja ei voi vaan ostaa, tollasten juttujen takia on keksitty nuoruus; nuokutaan yömyöhään ulkona jutelleen ufoista.

Jaakko, Nikke ja Vili :)

©

©

Jalka

©

 Eilen katoin katsomosta Carrien päiväkirjoista ekan jakso, ninkun ihan selvittääkseni onko se katsottava. Kyllä se oli erittäinkin katsottava. Suosittelen lämpimästi. Ainoo vaan, et se tulee samaan aikaan ku greyn anatomia, mutta ainahan toisen niistä voi kattoo jälkikäteen netistä.

Maanantaina on suunitelmissa lähtee telttaileen jollakin kokoonpanolla heramajärvelle. Uidaan, grillataan ja nautitaan kesästä. Parempaa kesäloman alkua en olis voinu edes toivoa. Toivottavasti jatkuu samanlaisena. Ihmiset, elämä on perkeleen hienoa.