Mun vauva kasvaa isoks. Kyynel. Tosi hassua ajatella et sen syntymäpäivä on 18.7.2008. Voi toista, kun ei ole saanut kokea mitään sivistävää esim. C-kasetti (jollanen muuten mulle tossa ykspäivä työnnettiin käteen, ja mun oletettiin osaavan käyttää sitä n. 10 vuoden tauon jälkee), VHS-kasetti, kotipuhelin (langallinen), elämä ilman tietokonetta/kännykkää. Rankkaa varmasti sille. Mutta kesällä Baaba täyttää jo 4 ja se ei ole vauva enää. Se on maailman hemmotelluin lapsi (meidän perheen kupus, Timon ainoa lapsi) ja se on niiiin ärsyttävä. Tee Íira tota tee tätä ja jos en tee se puree. Ja se sattuu. Maitohampaat on yllättävän terävät nimimerkillä kokemusta on.
Asiasta villasukkaan. Tällähetkellä enemmän kun mitään muuta, halusiin osata soittaa pianoo. Toisin kun kaikilla muilla mun perheenjäsenillä, mulla ei ole minkäänalisat sävelkorvaa, mä en osaa nuotteja, ja mä olen ihan toivoton soittimien kaa. Jos ois pienenä ollu motia niin määkin nyt soittelisin kauniisti pienoa kaikkialla. (Vaikea sana tavuttaa piano, lol)
Lörpötys oli taas kaikkea muuta kun järkevää, joten vois mennä nukkuun EI HELE kello on vasta kaheksan. Eli not.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti