Tiedätkö sen tunteen kun heräät aamulla, ja kuljet viattomasti peilin ohi, ja jäät tuijottamaan puoliksi pinkkiä kuontaloasi?
Näin valitettavasti kävi mulle tänä aamuna, kun heräsin todellisuuteen, että hiukset oli menny pinkiks yön aikana. Viime postauksessa oli jo vähän kuvia mutta tässä tulee lisää, ja että saatte täyden nautinnon näitten kuvien katselemisetsa kuunnelkaa samalla tätä:
Eli, hommahan meni näin:
Kello oli noin puoli yksitoista kauniina perjantai iltana, kun Tiina muisti pinkin shokkivärin olemassaolon alakerrassa. Niinpä Tiina sai ylipuhuttua pahaa aavistamattoman Idan ja värjäsi tämän hiukset.
Tässä vaiheessa kellään meistä ei ollut mitään aavitusta tapahtuvasta, tai jo tapahtuneesta katastrofista, joka lähiminuuteilla oli tapahtumassa.
Vielä tässäkin vaiheessa kaikkia hymyilytti, mutta se oli pian muuttumassa.
Ja tässä oli lopputulos, joka jollain ihmeen tavalla kylläkin tietyssä valossa viehättää. Ja kersat, opetus oli se, että älä IKINÄ anna Tiinalle shokkiväripurkkia.
Otsikonki voisi samantien muuttaa RIP Tiina, heti kun mulla menee hermot mun hiuksiin (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti