Koulussa puhuttiin yks päivä siitä, miten lapset ja esimerkiks kehitysvammaset tms, on onnellisia siks, koska ne ei tiedä paremmasta. Ne on tyytyväisiä nykytilanteeseen ja ajattelee, että se on parasta mitä on. Mä olin kuukausi sitten aivan täydellisen onnellinen ja tyytyväinen mun elämään, ei mulla ollu yhtään mitään valittamista. Nyt kuitenkin kun on tullut mies elämään, niin mä vaan ajattelen, että miten mä olin niin tyytyväinen mun silloseen eämään, kun tällä hetkellä on asiat sata kertaa vaan paremmin ja mä oon älyttömän onnellinen. Nyt kun on jotain, niin sen jonkin voi myös menettää ja se pelottaa ihan perkeleesti. Mä oikeesti pelkään iltasin peiton alla, että jotain ihan kamalaa tulee tapahtuun nyt kun kaikki on vaan niin älyttömän hyvin. Eikös se niin mene, että parhaat asiat tapahtuu odottamatta, sillä hetkellä kun sitä vähiten odottaa. Tää keissi ainakin.
Nyt siis oon tanssimassa tänä vuonna jo vanhojakin. Tanssin luultavasti myös omat vanhat ens vuonna. Mulla on kuitenkin kauhee mekkokriisi, koska toisaalta voisin mennä Tildan mekolla, koska se on hieno, muttei se ole mun. Haluan harmaan olkaimellisen mekon. Tildan mekko oli turkoosi. Eli tällänen:
Haluan tälläsen, mutta olkaimellinen olis bueno (paksu niskantakaa menevä) :
Joten vois jatkaa koulujutista panikoimista ja hymyilemistä. :)
