Mä ajattelin aina, et me asuttais meijän vanhassa asunnossa vielä, siis kämäsessä kerrostalossa,
ja mulla ois ihana poikaystävä ja mun parhaalla kaverillakin ois poikaystävä ja ne pojat ois yhessä
kans bestiksiä. Ikinä ei ois mitää riitoja ja me asuttais ihan vierekkäin ja oltais aina koulun jälkee
jossai kahvilassa. Vähän toisin on tainnu mennä..Mä olen yksin ja mulla ei todellakaan oo vaan yhtä
parasta kaveria. Ja niistä monista vaan yks on parisuhteessa. Me asutaan omakotitalossa uuden isäpuolen ja siskopuolen kans. Ei oo ihan sekään menny oikei...
Toinen asia mitä mä oon tässä ajatellu hiljattain on, että mitä jos oma isä oiski viel elossa.
Asuttaiskoha me Saksassa vai Suomessa ja olisko äiti ja isä ees enää naimisissa.
Mä pienenä aina salaa toivoin et isä ois oikeesti elossa, mut se vaa ei haluais sotkee meijän elämää, ja si
me löydettäis se. Sekin unelma tais tossa kesällä murtua ku me siel saksassa ollessa käytiin sen haudalla. Mä oon aina miettiny et millasta ois jos mun iskä ois elossa. Mäkin voisin aina sanoo et noh, isi maksaa. Ja voisin facessa vastat kyselyihi: Miksi kutsut isääsi. Lapsena mä olin tottunu siihe et tein aina isänpäivä kortin vaa papalle, ja jos joku kysy multa et mikä sun isäs on ammatiltaa, ni pystyin iha keposesti ilmottaa et se on kuollu. Nykyään tekee vaikeeta ees mainita sana isä. Toisaalta ehkä iha hyvä, etten muista sen kuolemast mitään.
 |
| Sulo taiteli mulle(: |
 |
| Matikantunnin tuotoksia vol.1 |
